tag:blogger.com,1999:blog-5151139598946689832024-02-26T19:35:39.790+02:00Kirjoittajan matkassaNora Ekströmhttp://www.blogger.com/profile/11379948878426465910noreply@blogger.comBlogger126125tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-47217674675045961932021-10-07T14:39:00.001+03:002023-01-17T12:37:45.273+02:00Kirjoittajan matkassa -blogin uudet sivut<p>Syksyn saapuessa vaihdoimme blogin sijaintia. Kirjoittajan matkassa löytyy jatkossa täältä: </p><p><a href="https://kirjoittajanmatkassajyu.com/">https://kirjoittajanmatkassajyu.com/</a></p><p><br /></p>Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-65985292751603914842021-09-16T14:47:00.003+03:002023-01-16T18:09:31.525+02:00Pyhimykset kirjoittajaa auttakoon<p> </p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpXTmNSzj-EgfDKESVCKNn-9_izl5I9NM2q4Aj79hk3a81Re9UwjfkF3_Gyq0w1gxr5HU1L15iK6UyOpTAQ_RA39ByHLUe_uOWt2qXoFfFHeU9a4OcDy9inVbxQCO4FcU2twMRdjR7Oeo/s1082/Kiskola+Marianne+Kirjapaja+2021.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1082" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpXTmNSzj-EgfDKESVCKNn-9_izl5I9NM2q4Aj79hk3a81Re9UwjfkF3_Gyq0w1gxr5HU1L15iK6UyOpTAQ_RA39ByHLUe_uOWt2qXoFfFHeU9a4OcDy9inVbxQCO4FcU2twMRdjR7Oeo/s320/Kiskola+Marianne+Kirjapaja+2021.jpg" width="319" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marianne Kiskola. Kuva: Kirjapaja.</td></tr></tbody></table><p></p>
<p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Uskoakseni jokainen kirjoittaja
haaveilee ikiaikaisesta flow´sta ja innostuksen pöhinästä, joka saa kirjat
syntymään itsestään. Todellisuus on luonnollisesti toisenlainen niskasärkyineen
ja kirjoitusjumeineen. Meidän nykyajan kirjoittajien pulmat ovat kuitenkin
melko suhteellisia kirjapyhimyksien<i> </i>haasteisiin verrattuna.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kirjapyhimykset kuten mm. ekumenian ja
tasa-arvon edelläkävijä <i>Pyhä Birgitta</i> (1303–1373) ja vastarannan
kiiskien kaitsija <i>Ávilan Teresa </i>(1515–1582) joutuivat taistelemaan
melkoisesti sekä sananvapauden että kirjoitusrauhan kanssa. Aina oli myös joku
puuttumassa tekstien sisältöön, kuten Teresan ikikriitikko inkvisitio, joka
olisi mieluusti moisen hurmoksen aiheuttajan vaientanut lopullisesti. Leskeksi
jääneellä yksinhuoltaja-Birgitalla riitti tekemistä komennellessaan kuningas
Maunu Eerikinpoikaa ja väistellessään ruttoa matkustaessaan läpi Euroopan kohti
Roomaa, jossa hänen väkeviä kuvauksiaan helvetistä kirjattiin kiireellä ylös.
Birgitalla olikin luovuutensa kanssa niin kiirettä, ettei hän ehtinyt itse
editoida tuotoksiaan. Hänen yli 700 muistiin kirjoitetusta ilmestyksestä koottiin
kahdeksasta kirjasta koostuva kirjakokoelma <i>Pyhän Birgitan ilmestykset</i>. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Vaikka keskiaika oli symboliikan ja
pyhimysten kulta-aikaa, oli kirjoittamisen aihepiiri rajattua. Kaiken piti olla
kirkon linjaa tukevaa ja sielunvihollisesta varoittelevaa. Lukijoitakin oli
vähänlaisesti, sillä keskiajan kurimus oli surkastuttanut lukutaidon ja
väestönkasvun. Lisäksi piti taistella jatkuvasti vikuroivien paavien ja
kiukkuisten kirkonisien kanssa, jotka nuhtelivat mm. Teresaa ”levottomaksi ja
tottelemattomaksi lapseksi, joka kuvitteli olevansa opettava professori”. Siinä
sivussa piti perustaa kymmeniä luostareita ja hillitä innostuneita faneja sekä
liikkua vain öiseen aikaan, jottei olisi aiheuttanut mellakoita. Voineekin tehdä
johtopäätöksen, että näiden kirjapyhimysten suurimpia murheenaiheita eivät olleet
kirjoittajan blokit?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kun vilkaisee kirjapyhimysten
tuotantoon – tai siihen, mitä noista ajoista on (kiitos luostareiden) säilynyt
– on helppo huomata, miksi heidät yhä muistetaan. He olivat tavattoman ahkeria!
Heillä oli myös valtavan laaja yleissivistys. Esimerkiksi Wikipedian kummisetä <i>Isidorus
Sevillalainen</i> (560–636), joka kirjoitti 20-osaisen kokoomateoksen nimeltä <i>Etymologiae</i>,
käsitteli tuossa aikansa bestsellerissä grammatiikkaa, lakia, lääketiedettä,
eläimiä, uskontoa, maantiedettä, Jumalaa, enkeleitä, pyhimyksiä ja erilaisia
ajanviettotapoja. Hänen tuotantonsa olikin yleisin hakuteos keskiajalla.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kirjapyhimykset olivat siis harjoitelleet
kirjoittamista tuhansia ja tuhansia liuskoja sekä uskoneet vakaasti siihen,
mitä he kirjoittivat. He kokivat, että heillä on sanottavaa, eikä kirjoituspelolle
ollut tilaa (vrt.inkvisitio). He myös elivät isolla liekillä, aiheuttivat
hässäkkää siellä ja täällä – ja kulkivat omaa polkuaan järkähtämättömästi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Sen lisäksi, että pyhimysten
elämäntarinat voivat näin toimia kirjoittajille innoittajina, he ovat jääneet vielä
konkreettiseksi avuksemme. Blokin tai iskiaksen iskiessä kirjailijaparkaan, kokonainen
kirjapyhimysten armeija on valmiina auttamaan. Nämä ykkösluokan soturit ovat
kuulolla, kun kirjoittajakammiosta kohoaa hätähuutoja ja esirukouspyyntöjä. He
ovat valmiita viemään avunpyynnöt suuremmille voimille. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Ja käyköön niin: flow saapukoon
kirjoittajakammioon, rauha kirjoittajan mieleen ja ahkeruus täyttäköön
kirjahyllyt! <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: inherit; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> Marianne Kiskola</o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><a href="https://www.sttinfo.fi/tiedote/paivitetyt-pyhimystarinat-ja-kuvat-puhuttelevat?publisherId=69818496&releaseId=69916372" target="_blank">24 pyhimystä pahan päivän varalle</a></span><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: inherit;">
(Kirjapaja 2021) on tietokirjailija Marianne Kiskolan kymmenes tietokirja. Kiskola
on valmistunut Jyväskylän yliopistosta kirjoittamisen maisteriksi. Teoksen on
kuvittanut joensuulainen kuvataiteilija Katja Kouvalainen. </span><o:p></o:p></span></p><p></p></blockquote>Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-52103287650815648952021-05-12T12:18:00.003+03:002023-01-17T12:37:58.171+02:00Haamuna tekstin takana<p><span style="font-family: inherit;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSkdh-7pK4eh-lfv1jXz4DprZQEP3CNnZ7EyH113hLi928plZhUs7m9O8pPr1L8ITe901lyouE9kTLArAdSN09FUW-RWNgDkTuC6P1204d75dkVgjLkEpeUcRBmxQjWg5BxLEToIDa_V0/s2048/Johanna.jpeg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1825" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSkdh-7pK4eh-lfv1jXz4DprZQEP3CNnZ7EyH113hLi928plZhUs7m9O8pPr1L8ITe901lyouE9kTLArAdSN09FUW-RWNgDkTuC6P1204d75dkVgjLkEpeUcRBmxQjWg5BxLEToIDa_V0/w178-h200/Johanna.jpeg" width="178" /></a></span></div><p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: 150%; mso-outline-level: 4;"><span style="background-color: transparent;"><span style="font-family: inherit;"><i>Oppaan kirjoittaja</i>. Epätavallinen työpaikkailmoitus kiinnitti huomioni muutama vuosi sitten ja päädyin mukaan yrityskirjaprojektiin. Tehtäväni oli kirjoittaa, mutta en tiennyt aiheesta eli johtamisesta oikeastaan mitään. Mahdotonta, ajattelin aluksi. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: 150%; mso-outline-level: 4;"><span style="background-color: transparent;"><span style="font-family: inherit;">Toimeksiantaja oli suunnitellut kirjalle alustavan sisällysluettelon,
ja yhdessä aloimme rakentaa muotoja luurangon ympärille. Aluksi tapasimme päivittäin.
Päätimme päivän aiheen ja toimeksiantaja puhui ja puhui, minä kirjoitin ja
kirjoitin. Hän kuvaili ja selosti, minä kyselin.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Toimeksiantajalla oli johtamisesta vuosikymmenien
kokemus, mutta hänen johtamismallinsa käsitteistö ei ollut aivan vakiintunutta.
Käytimme paljon aikaa käsitteiden määrittelyyn, ja oikeastaan vasta
kirjoitusprosessin aikana ajatusmalli tarkentui lopulliseen muotoonsa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Tietämättömyyteni oli lopulta etu: kaikki käsitteet
tuli perattua huolella, mikä varmasti selkeytti lopputulosta. Jos minä en
ymmärtänyt, tuskin kirjan lukijakaan ymmärtäisi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Jäsentelin muistiinpanoistani raakatekstiä, josta
hahmottui kirjan lukuja. Kun luvuista oli luonnokset valmiina, siirryimme
kirjoittamaan toimeksiantajan kanssa yhdessä. Pallottelimme lukuja
kirjoittajalta toiselle, kirjoitimme uusiksi toistemme lauseita. Molemmilla oli
tyypillisesti yksi luku muokattavana ja toinen kommentoitavana. Tässä vaiheessa
kaksi palaveria viikossa osoittautui toimivaksi tapaamistahdiksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Vaikka kirjoitimme tiiviisti yhdessä, koko ajan oli
selvää, että työstimme toimeksiantajan kirjaa, roolini oli olla kirjoitusapu. Tehtäväni
oli välittää hänen viestinsä eli johtamisen ajatusmalli lukijoille. Kirjan
toimittajana saisin nimeni kirjan liepeeseen, toimeksiantaja merkittäisiin
kirjailijaksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Noin puolen vuoden jälkeen osuuteni päättyi
ja alkoi kirjailijan ja kustannustoimittajan yhteistyö. Irtaannuin projektista,
josta sain myöhemmin muistoksi pinon sähkönsinisiä opuksia. Aina kun näen kirjan
</span><span style="line-height: 150%;">omassa tai kirjaston
hyllyssä, muistan ainutlaatuiseen kirjoituskokemuksen. Kirja elää nyt omaa
elämäänsä, lähtee ehkä jopa maailmalle käännöksen myötä.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Kirjan valmistumisen jälkeen jatkoin kesken jääneitä kirjoittamisen
opintoja. Eri kursseilla on tullut tilaisuuksia tarkastella kirjaprojektikokemusta
esimerkiksi yhteistyökirjoittamisen ja prosessikirjoittamisen kannalta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: 150%; mso-outline-level: 4;"><span style="font-family: inherit;">Mielenkiintoista on ollut pohtia
myös tekijyyttä. Roolini oli olla näkymätön kirjoitusapu taustalla, mutta silti
esimerkiksi sanavalintani ja tarkentavat kysymykseni veivät kirjaa aina
johonkin suuntaan. Jos toimeksiantajan työparina olisi ollut joku toinen,
kirjasta olisi tullut toisenlainen. </span></p><p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: 150%; mso-outline-level: 4;"><span style="font-family: inherit;">Erityisen osuvalta tuntuu Kuuskorven käsite <i>kolmas ääni</i>. Kirjoitusprosessin aikana kirjoittajanäänemme sulautuivat yhteen ja kirjassa kuuluva ääni on kolmas ääni, jonka loimme toimeksiantajan kanssa yhdessä. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="line-height: 150%;"><o:p><span style="font-family: inherit;"> </span></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Lähde:<br /></span>Kuuskorpi,
T. 2014. Yhdessä luovuksissa. Teoksessa Karjula, E. (toim.). Kirjoittamisen
taide ja taito. Jyväskylä: Atena.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Johanna
Valo</span></span></p>Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-16835338033650208962021-04-08T14:12:00.004+03:002023-01-17T12:38:11.587+02:00Lyhyesti lyhytproosasta<div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"> </span></div><p class="Default" style="line-height: 150%;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOol6a643gI-sUzkyvoKE4TR_4pvsds3QPUBY7xFH2ALtBGurARo5Kh5aJanFTmiG6mg65uuVIkOdK2D07RSCtcpPO6PYxboCA8dEJFms2tjjThdfN9rZR0GziBV2Vh_jYaeAOvPY9Uao/s520/pirjo_kela_1_pieni.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="520" data-original-width="390" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOol6a643gI-sUzkyvoKE4TR_4pvsds3QPUBY7xFH2ALtBGurARo5Kh5aJanFTmiG6mg65uuVIkOdK2D07RSCtcpPO6PYxboCA8dEJFms2tjjThdfN9rZR0GziBV2Vh_jYaeAOvPY9Uao/s320/pirjo_kela_1_pieni.jpg" /></a></div><span style="font-family: inherit;">Kun sanojen
voima, ilmaisun voima, alkoi kiinnostaa, ryhdyin kirjoittamaan. Tärkeintä ei
ollut tarina, jonka kerroin, vaan tapa, jolla sen kerroin. Siksi päädyin
kirjoittamaan lyhytproosaa.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="Default" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Hyvän runon
sanoissa on tuoreutta ja voimaa, jonka saattaa aistia melkein fyysisesti. Runo
ei kuitenkaan aina antaudu kirjoittajalle, onhan sillä ne tunnetut lakinsa:
oikku ja vapaus. Pitkässä proosassa taas ilmaisu tuppaa jäämään sisällön
jalkoihin. Lyhytproosan kirjoittajana voin keskittyä täysipainoisesti sekä sisältöön
että muotoon.</span></p>
<p class="Default" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Kirjoitan
surrealistisia kertomuksia, sillä mahdollisen ja mahdottoman välinen rajamaasto
viehättää. Pyrin pulahtamaan vahvaan tunnelmaan ja vangitsemaan sen tekstiini.
Toivon, että tunnelma välittyy lukijalle. Loppuun päästyään hän toivottavasti
pysähtyy, viipyilee hetken tarinan maailmassa, mutta on sitten vapaa kääntämään
sivua tai sulkemaan kirjan. Parhaassa tapauksessa hän saa samantapaisen kepeän
taide-elämyksen kuin minä kirjoittaessani koin.</span></p>
<p class="Default" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Monet
kertomukseni taitavat liikkua proosarunon ja lyhytproosan välimailla, mutta
kirjoitan sellaisiakin tarinoita, jotka ovat selkeästi proosaa: minämuotoisia
puheenvuoroja. Korviini 'tarttuu' puhetta, jota sitten kirjoitan. En halua
laittaa sanoja kenenkään suuhun, vaan yritän kuulostella, miten joku ihminen
jonkin asian sanoisi. Pyrin kirjoittamaan niin, että puhuja tulisi
mahdollisimman lähelle lukijaa. Jos onnistun, lukija pystyy hahmottamaan
ihmisen, jota kuuntelee.</span></p>
<p class="Default" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Sana
lyhytproosa taisi tulla sanavarastooni vasta opiskellessani kirjoittamista.
Olin kyllä lukenut 'lyhyttä': Haanpään juttuja, Ahon lastuja ja Aapelin
pakinoita ainakin. Ja proosarunoja! Ne lienevät eniten vaikuttaneet siihen,
että kiinnostuin lyhyestä ilmaisusta. Mieleen tulee etenkin Bo Carpelanin
kokoelma 'Kleen taulun nimi', jonka runot voisivat mielestäni aivan hyvin olla
lyhytproosaa.</span></p>
<p class="Default" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Puhujana
olen epäjohdonmukainen ja vuolassanainen; minun on mahdotonta käydä suoraan
asiaan. Minusta on mukava myös kirjoittaa löpinää, mutta kun ryhdyn
kirjoittamaan lyhytproosaa, istahtaa koneen ääreen toinen minäni. Se etsii
tiivistä ilmaisua, hallittua mutta silti ilmavaa. Pöytäni ympärille kokoontuvat
Spoon Riverin hautausmaan vainajat muistuttamaan kirjoittajastaan Edgar Lee
Mastersista, joka jo vuosikymmeniä sitten osoitti minulle, että vähän voi olla
tosi paljon kaunokirjallisuudessa. Esimerkkinä tiivistämisen taidosta nousee
mieleeni myös se 14-vuotiaan poika, joka oli katsonut Mikko Niskasen elokuvan
Kahdeksan surmanluotia ja kertoi kavereilleen: ”Siinä oli semmonen mies, joka keitti
metässä viinaa, ja kun poliisit tuli sitä pidättään, se ampu ne kaikki.”</span></p>
<p class="Default" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Lyhytproosa
on osuva nimitys, mutta mikä nimi yksittäiselle kertomukselle, siinä pulma!
Pienoisnovelli on mielestäni harhaanjohtava, lyhytproosatarina kuulostaa
raskassoutuiselta ja kankealta. Toivottavasti joku keksii sopivan nimen, mutta
sitä odotellessani puhun 'niistä mun jutuista'.</span></p><p class="Default" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p class="Default" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Pirjo Kela</span></p>Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-45738963016782880242021-03-11T09:27:00.001+02:002023-01-17T12:39:17.165+02:00Ullakkolöydön viisaudet<p><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheQ4DCjtWCtXINleU7oH1igmv76ajDG9YWvMO0N-ja30PIOkNsv8xIByFIqrjlwxohL-F2PRSOBSeyfkeulufm33mZzMRqOkEB4aWXruGIcdJZ0SiJOv5_vUY5Wq78cC7IfSPhm8S4wbo/s2048/Laura+Roininen_Y7A8882.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheQ4DCjtWCtXINleU7oH1igmv76ajDG9YWvMO0N-ja30PIOkNsv8xIByFIqrjlwxohL-F2PRSOBSeyfkeulufm33mZzMRqOkEB4aWXruGIcdJZ0SiJOv5_vUY5Wq78cC7IfSPhm8S4wbo/w400-h266/Laura+Roininen_Y7A8882.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Laura Roininen. Kuva: Heli Kurimo</td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Äidillä oli loistava
ajoitus. Hän oli löytänyt vintiltä alun teoksesta Neiti Etsivä sekä herra
etsivä ja Sipulin salaisuus. Käsin kirjoitettu kirja oli vuodelta 1988 ja siinä
oli kaksi lukua.</span></div><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Sain ullakkolöydön luettavakseni,
kun painin tekeillä olevan tietokirjani parissa sisäinen kriitikko seuranani.
Muisto lapsuudesta, kesken jääneen kirjan alku, muistutti monesta asiasta. Se
sai jopa kireän ja varsin kovaäänisen sisäisen kriitikkoni hetkeksi
hiljenemään.</span><span style="line-height: 150%;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><br />Ensimmäiseksi</span><span style="font-family: inherit;">. Yksin en
olisi päässyt tilanteeseen, jossa kirjani on kustantamon kevään
uutuusluettelossa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Kirjan syntymiseen
tarvittiin monia, jotka johdattivat oikeaan suuntaan ja tuuppivat eteenpäin.
Osa heistä on vaikuttanut kirjoittamiskipinääni vuosikymmeniä aiemmin, osa
viime vuosina.</span><span style="line-height: 150%;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Ilman eteenpäin
työntäviä voimia kirja olisi todennäköisesti jäänyt häilyväksi ideaksi.</span><span style="line-height: 150%;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><br />Toiseksi. Tätä kohti
olin tehnyt matkaa pikkuhiljaa. Jos olisin vain odottanut valmista teosta ja
sen tuomaa euforiaa, olisin pettynyt.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Kirjaa kirjoittaessani
yksi tärkeimmistä opeista oli taito nauttia matkasta. Matkasta, jota olin
tehnyt jo sieltä 80-luvulta. Tehnyt kokeiluja, aloittanut ja jättänyt kesken,
epäonnistunut ja onnistunut. Tutustunut moniin kirjoittajakavereihin, saanut oppia
ja vertaistukea.</span><span style="line-height: 150%;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><br />Kolmanneksi.
Kirjoittaminen saa olla hauskaa. Muistelin, millaista kirjoittaminen oli ollut
silloin, kun kirjoitin Neiti Etsivää ja Herra Etsivää. Kriitikko ei ollut
saanut asuinsijaa päästäni ja tekstiä oli keveää ja helppoa suoltaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Miksi olin ylipäätään
alkanut kirjoittaa? Siksi, että se on valtavan kivaa ja antoi onnistumisen
elämyksiä. Ei aikuisuus tai selkeä tavoite kirjoittamisessa tarkoita sitä, että
kirjoittamisesta pitäisi tulla ryppyotsaista.</span><span style="line-height: 150%;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><br />Neljänneksi.
Kirjoittaessa työ- ja vapaa-aika punoutuvat helposti tiukasti yhteen. Elämässä
oli hyvä olla myös paljon muuta kuin kirjoittamista. Ullakkolöytöjä,
aikatauluttomia viikonloppuja, rantapäiviä ja kunnon yöunia.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Työhyvinvoinnin kannalta
ensiarvoisen tärkeitä olivat ystävät ja sukulaiset, jotka pyysivät valmiiseen
ruokapöytään ja kysyivät lenkille. Ja perhe, joka irrotti minut tehokkaasti
tietokoneesta ja sai ajatukset pois kirjan keskeneräisiltä sivuilta.</span><span style="line-height: 150%;"><o:p></o:p></span></span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Viidenneksi.
Kannustuksen ja sopivasti ulkopuolelta tulevien työntävien voimien lisäksi
valmiiksi saamiseen tarvitaan usein myös periksiantamattomuutta ja sitkeyttä.<p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQtLvlbagcfyv9cUY1RlAEzlCCNeaShyphenhyphenk68nkJQs5VZPww1637AyIwwnvPEUo68nEFgp9MlI08MBYjTN7UtMCe-bauWFNglNR4ZezgWQiq-6-tRDFbaaj6OlujfXoNb8d2sDfvnpfNphU/s2048/Laura_kansi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1741" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQtLvlbagcfyv9cUY1RlAEzlCCNeaShyphenhyphenk68nkJQs5VZPww1637AyIwwnvPEUo68nEFgp9MlI08MBYjTN7UtMCe-bauWFNglNR4ZezgWQiq-6-tRDFbaaj6OlujfXoNb8d2sDfvnpfNphU/w170-h200/Laura_kansi.jpg" width="170" /></a></div><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Vaikka kirjoittaminen
saa olla aikuisenakin hauskaa, on myös siedettävä sitä, että aina se ei sitä
ole. Sisäinen kriitikkokaan ei välttämättä vaikene, mutta sen ääntä voi oppia
sietämään ja sen viestejä suodattamaan.</span><span style="line-height: 150%;"><o:p></o:p></span></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><br /><br />Lopulta, lukuisien
keskeneräisiksi jääneiden tekstien jälkeen ensimmäinen valmiiksi saamani kirja </span><i style="font-family: inherit;"><a href="https://avain.net/tuote/laura_roininen/perhe_parrasvaloissa/9789523042889" target="_blank">Perhe parrasvaloissa</a></i><span style="font-family: inherit;"> (Avain) ilmestyi helmikuussa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Laura Roininen</span><span style="line-height: 150%;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><o:p><span style="font-family: inherit;"> </span></o:p></p>Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-60211604745910554692021-02-04T12:32:00.001+02:002023-01-17T12:38:32.502+02:00Onko kirjojen kirjoittaminen vaikeaa?<p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXYd47bo0nU8ven4iOAnb8IhZV7t1CUN8hmm9wH8F5499JoXe8yLWjMUV9uTXG68ayKSD0cUrIH4H0oz5-a6Cs4JssNisyW7zuebeKETN5SSzeXgDOwyhDffK_MgcyW6EhJvikxw5yMt8/s2048/karuselli_kimmo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXYd47bo0nU8ven4iOAnb8IhZV7t1CUN8hmm9wH8F5499JoXe8yLWjMUV9uTXG68ayKSD0cUrIH4H0oz5-a6Cs4JssNisyW7zuebeKETN5SSzeXgDOwyhDffK_MgcyW6EhJvikxw5yMt8/s320/karuselli_kimmo.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Kimmo Svinhufvud</td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><br />Muistan hetken varsin hyvin. Istuin pari vuotta sitten
lempikahvilassani ja kirjoitin kirjaa. Kirja oli nyt ennen joulua ilmestynyt,
yhdessä Urpu Strellmanin kanssa kirjoittamani </span><a href="https://arthouse.fi/sivu/tuote/kupliva-kirjoittaminen/2651945" style="font-family: inherit;" target="_blank">Kupliva kirjoittaminen</a><span style="font-family: inherit;">, joka tuolloin oli siis vielä ihan kesken.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Yhtäkkiä sain itseni kiinni ajatuksesta “Kirjojen
kirjoittaminen on vaikeaa.” Ei tuo ajatus varsinaisesti kirjoittamista estänyt.
Tekstiä syntyi, ainakin jonkin verran. Huomasin kuitenkin lähestyväni
kirjoittamista tuo ajatus mielessäni,
ja tuo ajatus stressasi.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Tiedän kyllä, miksi olin alkanut tarkastella ajatuksiani
tuolla lailla kriittisesti. Olin vastikään lukenut Byron Katien loistavan
kirjan Loving What Is, joka on myös suomennettu tuolla samalla nimellä. Kirja
rohkaisee tarkastelemaan kriittisesti niitä vakiintuneita ja usein itsestään
selvinä pitämiämme ajatuksia, jotka ohjaavat toimintaamme. Tarkoitus ei ole mitenkään
automaattisesti kyseenalaistaa noita ajatuksia vaan pikemminkin miettiä, ovatko
ne sittenkään niin totta kuin ajattelemme ja ovatko näiden ajatusten seuraukset
sellaista, mitä haluamme.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<h4 style="text-align: left;"><br />Ovatko ajatuksemme totta tai edes hyödyllisiä?</h4><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">En suoraan sanottuna osaa sanoa, mistä ajatukseni “Kirjojen
kirjoittaminen on vaikeaa” johtuu. Ehkä minulle on opetettu niin. Ehkä
ylläpitämällä tuota ajatusta onnistun pitämään itseäni vähän erityislaatuisena
ihmisenä, minähän kuitenkin olen kirjoittanut kaikenlaista. Jos heittäydyn
oikein itsekriittiseksi, voin ajatella, että ajatus kirjoittamisen vaikeudesta
palvelee myös asemaani kirjoittamisen opettajana: eihän helppojen asioiden
opettamiseen palkata ihmisiä.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">En kuitenkaan ole varma, onko lopulta hirveän hyödyllistä
tai edes täysin mahdollista selvittää, mistä tuo ajatus tulee. Ajatuksethan
tulevat ja menevät. Jos jokin ajatus kuitenkin pysyy, kannattaa ihan oikeasti
miettiä, onko tuo ajatus totta ja mitä tuon ajatuksen uskomisesta seuraa.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Onko kirjojen kirjoittaminen sitten todella vaikeaa? Asia
taitaa olla monimutkaisempi. Näyttäisi ensinnäkin, että on olemassa ihmisiä,
jotka suhtautuvat kirjojen kirjoittamiseen ainakin jonkin verran mutkattomammin
kuin minä.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Esimerkiksi ystäväni <a href="https://eioototta.fi/kirjat/" target="_blank">Katleena Kortesuo</a> on kirjoittanut jo yli 40 tietokirjaa, ja hän on minua
nuorempi! <a href="https://www.stevechandler.com/books.html" target="_blank">Steve Chandler</a> taas on kirjoittanut yli 30 kirjaa, vaikka hän julkaisi
ensimmäisen kirjansa vasta 53-vuotiaana. En ole kummaltakaan lukenut läheskään
koko tuotantoa ja luulen, etten kaikista heidän kirjoistaan ehkä pitäisikään.
Molemmat ovat kirjoittaneet kuitenkin myös todella erinomaisia kirjoja, joita
olen hyödyntänyt myös opettajana. Se, että kirjoittaa paljon kirjoja, ei siis
todellakaan tarkoita, että nuo kirjat eivät voisi olla hyviä.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Kirjoittaminen on kivaa</span></h4><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kun mietin asiaa jonkin aikaa, päätin alkaa ajatella toisin.
Päätin alkaa ajatella, että kirjojen kirjoittaminen on kivaa. Päätin myös
kirjoittaa paljon kirjoja. Erilaisia kirjoja, eri ihmisten kanssa. Kenties
useita kirjoja samanaikaisesti. Tämä päätös tuntuu itse asiassa toimivan ihan
hyvin, sillä seuraava kirjani, yhdessä Johanna Pentikäisen kanssa kirjoittamani
<a href="https://arthouse.fi/sivu/tuote/riittavan-hyvaa-kirjoittamista/2720835" target="_blank">Riittävän hyvää kirjoittamista</a> on jo melkein valmis ja ilmestyy toivon mukaan
vielä vuoden 2021 aikana. Ja seuraavaa suunnittelen jo. Saa nähdä, mitä siitä
tulee!</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Ei omia ajatuksiaan pysty pelkällä päätöksellä muutamaan. Jos omien ajatusten totuutta ja niiden
hyödyllisyyttä hieman pohtii, voi olla, että toimimattomista ajatuksista pystyy
kuitenkin päästämään irti. Ajatus “Kirjojen
kirjoittaminen on vaikeaa” ei palvele minua. Elämä ja kirjoittaminen ovat
mukavampaa ilman sitä.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Onko kirjojen kirjoittaminen sitten helppoa? Luulen, että
sekään ajatus ei ole ihan yksiselitteisesti tosi. Kirjojen kirjoittaminen
vaatii aika paljon työtä. Jotta kirjasta tulee hyvä, siinä pitää olla myös hyvä
kantava idea ja sitä pitää hioa aika lailla. Eli ei, ei se nyt helppoakaan ole.
Hieman helpommaksi se muuttuu, kun hyväksyy sen, että kaikkea ei tarvitse eikä
kannata tehdä itse. Ja silloinhan se sitten voikin olla ihan tosi kivaa.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: inherit;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kimmo Svinhufvud</span><o:p></o:p></p>Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-71524711891509454832021-01-14T12:50:00.001+02:002023-01-17T12:39:54.648+02:00Affektia jahtaamassa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgceWeqtAG8mme-b7s8GjrELCo1EHTEc5iJzz3f4WkndlSNIsPXafMAQ3sMZpL80xNOS3G0F4TZzhKB0aeQd8xiGZfPdB6BBC0wAGLk8o-SeF4-7mPyzaF8_kHbjM0tOy9XKRdYMrh8WgE/s2048/emilia.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgceWeqtAG8mme-b7s8GjrELCo1EHTEc5iJzz3f4WkndlSNIsPXafMAQ3sMZpL80xNOS3G0F4TZzhKB0aeQd8xiGZfPdB6BBC0wAGLk8o-SeF4-7mPyzaF8_kHbjM0tOy9XKRdYMrh8WgE/w150-h200/emilia.jpg" width="150" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Emilia Karjula</td></tr></tbody></table>Tekstin valmistumiseen liittyy hirveästi odotuksia. Joka
kerta odotan, että palkinto tällä kertaa tulisi: että kokisin jotain suurta ja
hämmentävää. Niin väkevän affektivyöryn, että sen voimin en enää koskaan
epäröisi. Sen kun kirjoittaisin, koska osaisin vihdoin luottaa prosessiin ja
tietäisin, että se kantaa ja kaikki muuttuu hyväksi, tai ainakin riittävän valmiiksi.</div><p></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ja todellisuudessa: Ei koskaan sellaista räjäyttävää humahdusta,
jonka toivossa olen aina aloittanut uuden tekstin. Ei koskaan!</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Eikä kyse ole siitä, etten olisi välittänyt, kiihkeästikin,
jokaisesta tekstistä, jonka olen maailmaan saattanut, on se julkaistu tai ei.
Tunteet vain ovat laimenneet lähestulkoon heti, kun teksti on tullut valmiiksi.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Väitöskirjaani (<i><a href="https://www.ntamo.net/product/948/emilia-karjula-sommitellut-muusat-2020" target="_blank">Sommitellut muusat</a></i>, ntamo 2020) kirjoittaessani lepertelin ja uskottelin itselleni
lukemattomat kerrat, että kyllä se sieltä vielä tulee. Huojennus ja valmiiksi
saamisen riemu. Tällä kertaa se varmasti tuntuu jossain. Tällä kertaa ei käy
niin, että tekstin valmistuminen herättää vain epämääräistä, laimeaa
hyväntuulisuutta.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Väitöskirjan tekeminen oli vaikein ja kamalin
kirjoitusprosessi, jonka olen käynyt läpi (jos jätetään huomiotta ne
harvinaiset hetket, jolloin se oli poikkeuksellisen hauskaa). Tunsin jatkuvaa
huonoutta ja epäilin älyllistä kapasiteettiani. Ajattelin, että työn
loppuunsaattaminen vaatii kykyjä, joita minulla ei koskaan tule olemaan. En
kirjoittanut flow´ssa vaan syvässä tuskassa, katkonaisesti ja hampaita
kiristellen.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ja sitten! Affektipaisumus! Ytimiä ravistava siirtymäriitti!</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Väitöstilaisuus oli tähänastisen elämäni parhaita hetkiä.
Tietenkin olin ylikierroksilla, hikoilin ja puhuin mitä sylki suuhun toi.
Akateemisen rituaalin muodollisuus tuntui silti tekevän tilanteesta melkein kodikkaan.
Rituaalin roolijako oli selvä, eikä sen tarkoitusta tarvinnut arvailla.
Rajatussa tilassa ja hetkessä kaikki oli olemassa vain minun tekstiäni varten. Hyvänolontunne
humisi kehossani vielä pitkän aikaa tilaisuuden jälkeen.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kaikkien tekstien kunniaksi ei ehkä tarvitse rakentaa näyttävää
rituaalista performanssia – tai entä jos rakentaisikin? Vaikka ihan pienen
rituaalin? Pysähdyksen, jolla osoittaisi itselleen, että nyt luovun tästä
tekstistä, sanon sille kiitos ja näkemiin – ja samalla onnittelen ja ylistän
itseäni niin paljon kuin huvittaa.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">En lainkaan epäile, etteivätkö epäröinti, tuskailu ja vinksahtanut
palkinnon odottaminen palaisi kirjoitusrepertuaariini heti sopivan hetken
tullen. En lainkaan epäile, etteivätkö ne tuntuisi taas yhtä musertavilta.
Silti luotan nyt hitusen enemmän näidenkin affektien tilapäisyyteen. </p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"> </p>
<p class="MsoNormal"><o:p> Emilia Karjula</o:p></p>Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-18178625106102638792020-11-30T13:32:00.000+02:002020-11-30T13:32:02.140+02:00Essun taskusta sanomalehteen<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Times New Roman",serif;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6ABgvQP5GS1HaUiXKmCi2FTVKfbhL4L7wQQH2NmZ78fnKK32QbqzACUAWV5Do2osJ5ye60fMmVYVXNCp72gGAmgbKPwLKyzOdfGJJ8fueV0CTgvwNI_-lSve0cFsez_XnvH4Wk_51DBY/s2048/essukalenteri.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1559" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6ABgvQP5GS1HaUiXKmCi2FTVKfbhL4L7wQQH2NmZ78fnKK32QbqzACUAWV5Do2osJ5ye60fMmVYVXNCp72gGAmgbKPwLKyzOdfGJJ8fueV0CTgvwNI_-lSve0cFsez_XnvH4Wk_51DBY/s320/essukalenteri.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Saara Luokkala<br /></td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />”Kirjoita
sellaisesta tytöstä, joka suuttuu määräileviin aikuisiin ja karkaa kotoa. Se
menee lelukauppaan
ja syö siellä piparkakkuja ja tortillaa”, toivoivat lapseni muutama vuosi
taaksepäin. Siitä lähti liikkeelle <i>Paras joululahja</i> -satu Aino-nimisestä
tytöstä.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Olin
ommellut lapsilleni edellisenä jouluna kalenteriessun, jonka taskuihin piilotin
pieniä jouluyllätyksiä. Satu muokkautuikin luontevasti kalenterin muotoon: yksi
pieni luku jokaiselle päivälle. Asettelin tekstin tietokoneella pitkulaisiin
palstoihin, tulostin ja rullasin tarinanpätkiä essukalenteriin. Joulukuu alkoi
ja satu oli vielä kesken. Monena iltana lasten mentyä nukkumaan jatkoin satua
tietokoneellani.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />Kun
kerroin joillekin läheisilleni tästä meidän kotitekoisesta kalenteristamme,
halusivat monet päästä
seuraamaan satua. Perustin pienen WhatsApp-ryhmän niille, jotka halusivat
seurata satua. Aina, kun
olin lukenut luukun lapsilleni, otin lampun valossa kännykällä kuvan ja lähetin
sen listalle.
Aina silloin tällöin joku antoi pyytämättä palautetta: ”Tämä oli ihana, ja
lapset jäivät koukkuun.”
Tai: ”Julkaise </span><span style="font-family: inherit;">tämä jossakin.”</span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Marraskuussa
2019 kirjoittamisen opinnoissa meitä rohkaistiin hakemaan julkaisukokemuksia. Muokkasin
hieman kalenterisatuani ja lähetin sen paikkakuntani sanomalehteen. Lapin Kansa julkaisi
sadun paitsi printtilehdessään myös verkossa ja podcastina. Jokainen luukku sai
kauniin kuvituksen
graafikko Miila Kankaanrannalta. Myös samaan konserniin kuuluva Kaleva otti
tekstin julkaistavakseen.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Kuulin
tuttavilta, että useampi koululuokka oli seurannut satua ja joku lapsista oli
innostunut kirjoittamaan oman joulusadun. Kuulemma monet eläkeikäiset olivat
odottaneet aina uutta luukkua innokkaasti. Kun joulu oli ohi, sain Lapin Kansalta
toiveen, että tekisin seuraavaksi jouluksi uuden kalenterisadun.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Keväällä
2020 mielessäni oli pyörinyt jo pitempään jatko-osa edelliseen satuun liittyen.
Kevät kului ja
joulutunnelmaan oli vaikea eläytyä. Lasteni mielestä kalenterisadulle oli yksi
ehto: sen tuli olla ehdottomasti
jännittävä! Sain ennen kesää tehtyä suunnitelman sadusta
Tekstikokoelma-kurssille. Siitä tuli
lopulta itsenäinen jatko-osa edelliseen tarinaan ja nimeksi valikoitui
<i>Piparkakkuyllätys</i>.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />Nyt satu
on valmis ja lähetetty toimitukseen. Kuvittaja on ilahduttanut minua
ensimmäisillä maistiaisilla. Pienoisella jännityksellä odotan, miten lukijat
ottavat vastaan <i>Piparkakkuyllätyksen</i>. Toivon, että se viihdyttää ja lohduttaa
ihmisiä koronarajoitusten keskellä.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">On jälleen
aika nostaa tähdet ikkunoihin ja kalenteriessu perinteiselle paikalleen
leivinuunin kylkeen. Kun lapset nukahtavat, käyn sujauttamassa sen taskuihin
pieniä tarinarullia.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Saara
Luokkala</span></p><p></p>
</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-66250966296061542462020-11-19T14:53:00.001+02:002023-01-17T12:41:26.996+02:00Osuuskunta Tulento – yhteisöllinen olio muotoutumassa <p></p><p style="text-align: left;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8ELq37d-pfafsiNdh0MvqT06jU-4AQhmXguTwrnWDIAilGgFo9MWITYo-5v-M2AikL6AwjvJzFgAkC6pLnxJFSechgXww4ZFBFA0wACfH9edMKMSL09iDPutMzw9XZbkWK-GgPAMToNU/s1920/tulento.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1277" data-original-width="1920" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8ELq37d-pfafsiNdh0MvqT06jU-4AQhmXguTwrnWDIAilGgFo9MWITYo-5v-M2AikL6AwjvJzFgAkC6pLnxJFSechgXww4ZFBFA0wACfH9edMKMSL09iDPutMzw9XZbkWK-GgPAMToNU/w400-h266/tulento.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="color: #191b26; margin: 0px; white-space: nowrap;"><span style="font-family: inherit; font-size: x-small;">Kuva <a href="https://pixabay.com/fi/users/fotari70dx-68887/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=195926">Vesa Minkkinen</a> <a href="https://pixabay.com/fi/?utm_source=link-attribution&utm_medium=referral&utm_campaign=image&utm_content=195926">Pixabaystä</a>
</span></span></td></tr></tbody></table>
<p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Syyskuussa kaverini kertoi, että
kirjallisuuskentälle ollaan perustamassa uutta osuuskuntaa, jonka perustamiseen
ja toimintaan voi halutessaan osallistua. Innostuin, sillä kirjoittamiseni on
hiljalleen viime vuoden lopulta alkaen nyrjähtänyt kohti yhteisöllisyyttä,
itsenäisesti muotoutuneiden palautepiirien ja yhteisten kirjoittamishetkien
myötä. Niinpä tuntui hyvältä idealta liittyä yhteisöön, joka nimittää itseään
Tulennoksi.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />Ajattelemme osuuskunnan nimeä translatiivina
eli muutosta ilmaisevana tai olennon ja tulemisen yhdistelmänä eli tulentonta.
Vaalimme ajatusta osuuskunnasta jatkuvasti muotoutuvana ja epävalmiina
prosessina: sellaisena, joka muuttuu tekijöidensä suuntautumisten ja
kiinnostuksien kautta. Epävalmiuden normalisointia kuvaa myös se, että kirjoitan
tätä tekstiä osuuskunnasta, jota ei edes vielä ole virallisesti olemassa –
kuitenkin jo hyvää vauhtia muotoutumassa.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Tällainen yhteisöllinen ja jatkuva joksikin
tuleminen avaa mahdollisuuden kuvitteluun ja haaveiluun, kun mitään ei tarvitse
olla, mutta kaikeksi voi tulla.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />”Miusta se on ollut tosi kumouksellista, että
on puhuttu auki, että sanokaa ihmiset, mitä haluatte tehdä, niin saatte tehdä
sitä”, pohtii Carita Roivas,
yksi Tulennon ensimmäisistä perustamispohdinnoista asti mukana olleista jäsenistä.
”Esimerkiksi aluksi piti olla markkinointityöryhmä, mutta ketään ei
kiinnostanut se, niin ei sitä sitten tarvitse. Se hoidetaan jollain toisella
tavalla”, jatkaa toinen tulentolainen Milla
Kalliokoski.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />Tulennossa yhteisöllisyys näkyy myös ajatuksena
siitä, että kaikki toiminnasta kertyvät voitot jaetaan tasan osuuskunnan
kaikkien jäsenten kesken. Ideana on, että osuuskunnassa kerrotaan avoimesti
omasta jaksamisesta ja luotetaan siihen, että jokainen pyrkii kykyjensä,
jaksamisensa ja elämäntilanteensa mukaisesti yhteiseen päämäärään.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />”Jos ei jonakin vuonna voi osallistua puoleen
vuoteen mihinkään, koska on ongelmia henkilökohtaisessa elämässä, niin silti
siitä saa sen palkan, koska seuraavana vuonna voi taas tehdä todella paljon.
Että se ihmisten omatahtisuus toimii myös voimavarana”, kertoo Kalliokoski.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />Koska olemme vasta muotoutumassa, olemme
käytännössä lähinnä sopineet erilaisista käytännöistä ja periaatteista, jotta
olisimme valmiita osuuskunnan viralliseen perustamiseen. Ensimmäisenä toimintavuonna
aiomme julkaista kaksi kirjaa: yhden romaanin ja yhden antologian. Niiden
liepeillä ja liepeiden reunoilla haluamme järjestää myös erilaisia taiteeseen
liittyviä tapahtumia, kirjoitusretriittejä ja toimia ylipäänsä yhteisönä.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />Itse koen valtavaksi voimavaraksi sen, että
Tulennossa jokainen toimija voi suuntautua omien kiinnostuksiensa mukaan.
Kalliokoskea kiinnostaa esimerkiksi yhteisöllinen yrittäjyys ja Roivasta
kollektiivinen kustantaminen. Itse haaveilen kustantamisesta ja yhdessä
kirjoittamisesta. Lisäksi maalailen Roivaksen tapaan mielikuvia
kirjoitusretriiteistä:<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />”Mie haaveilen jostain sellaisesta ihanasta
kirjoitusmökkiretriitistä. Semmoisen mie haluaisin järjestää”, hän kertoo.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />Kun kaikki on koko ajan muotoutumisen tilassa,
karisee toiminnalta ylimääräinen paine. Kaikki on aina kesken, virtaamassa
jostakin ehkä jonnekin, ja se on hyvä asia.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><o:p><br /> <br /></o:p></span><span style="font-family: inherit;">Otto Rikka</span></p>
<p></p>Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-70210866231716858972020-10-12T14:32:00.002+03:002020-10-12T14:34:37.017+03:00Jumalallisia fossiileja<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTkIwAVOg1hEoeRR8AKTQOo55upesy1vzff7YF8-_Ux5Ya_P9C9z7MGtfkQ0E9erbeEsE59kTx0iiNPc2swb1SnuukGTnu57Zmn6xBlO8QRCWb1VKg6JBaNInGIljQBxFk-h6kRGVyYI8/s2048/Piritta+Porthan%252C+Kuvaaja+Timo+Porthan.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Piritta Porthan" border="0" data-original-height="1638" data-original-width="2048" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTkIwAVOg1hEoeRR8AKTQOo55upesy1vzff7YF8-_Ux5Ya_P9C9z7MGtfkQ0E9erbeEsE59kTx0iiNPc2swb1SnuukGTnu57Zmn6xBlO8QRCWb1VKg6JBaNInGIljQBxFk-h6kRGVyYI8/w320-h256/Piritta+Porthan%252C+Kuvaaja+Timo+Porthan.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Piritta Porthan. Kuva: Timo Porthan.<br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Lueskelin uutta
Kirjailija-lehteä, jossa Matti Rönkä kuvailee kirjoittamisen tapoja näin: ”Olen
puhunut näistä muiden kirjoittajien kanssa, että on tämä jumalallisen käden
koulukunta, joilla henkilöt lähtevät elämään omaa elämäänsä ja sitten on
Porsche-insinööri, jota itse edustan”.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Hymyilytti. Vai
jumalallisen käden koulukunta. Tunnistin nimittäin kuvauksesta itseni fiktion
kirjoittajana. Olen kirjoittanut kolme fiktiivistä julkaistua kirjaa:
draamarunoelman, lastenrunokirjan ja romaanin. Jokainen niistä sai alkunsa
intuitiivisen tajunnanvirtamaisen kirjoittamisen kautta. Lähdin liikkeelle
yksittäisistä tunteista, havainnoista, sanoista, ajatusten vilahduksista.
Lopputuloksena jokaisen kirjan kohdalla oli juonellinen tarina.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Keväällä 2020 ilmestynyt
romaanini <a href="https://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1582" target="_blank"><i>Meitä oli kaksi</i></a><i> </i>kertoo kaksosista, joista
toinen katoaa. Oliko minulla valmiiksi nämä kaksoset, Iiris ja Hertta, kun
lähdin kirjoittamaan romaaniani? No ei. Aloitin tunteesta, joka kulkee erityisesti
Iiriksen hahmossa läpi kirjan myös lopputuloksessa. Kaksosuus, Hertan
katoaminen ja koko kirjan tarina sen sijaan ilmestyivät näkyviin vähitellen vuosien
kirjoitustyön tuloksena – minulta sen enempää kyselemättä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Stephen King kuvaa
kirjassaan <i>Kirjoittamisesta – Muistelmia leipätyöstä</i> tarinoita maahan hautautuneiksi
fossiileiksi, joita kirjailija irrottaa maasta niin hyvin ja ehjänä kuin
mahdollista. Juuri siltä minustakin fiktion kirjoittajana tuntuu. Että uuden
kirjan tarina ikään kuin on jo olemassa, minä vain hissukseen ja varovasti
kaivan sen esiin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Fiktiotekstieni
editointivaihe muistuttaa sitten enemmän työtäni tietokirjoittajana. Työskentelen
toimittajana ja olen kirjoittanut julkaistun tietokirjan. Lehtijutut rajataan
usein jo ennakkoon tiettyyn mittaan ja muotoon – aiheesta ja näkökulmasta
puhumattakaan. Tietokirjani kohdalla tein laajan ennakkosuunnitelman: esittelin
kustantamossani esimerkiksi kirjan haastateltavat sekä lukujen jaottelun jo
ennen kuin olin kirjoittanut sanaakaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Fiktion kirjoittajana
intuitiivisen ja tajunnanvirtamaisen kirjoitustyylin vaaliminen on minulle kuitenkin
kaiken lähtökohta. Kun järkiajattelu vaimenee, henkilöt alkavat elää omaa
elämäänsä. Syntyy mahdollisuus yllättyä ja ihmetellä, antaa jonkin mystisen
tekijän X viedä kohti tuntemattomia maailmoja.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Jos ilmiö kiinnostaa, suosittelen lukemaan Helsingin
Sanomista <span class="MsoHyperlink"><span color="windowtext">Arla Kanervan jutun </span></span><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006494074.html" target="_blank"><i>Suurin osa kirjailijoista
kuulee hahmojen puhuvan heille, kertoo tuore tutkimus – tällaisia kokemuksia
suomalaiskirjailijoilla on:”Kuulostaa tosi kummalliselta”</i></a><span class="MsoHyperlink"><span color="windowtext">. Jutussa Emmi Itäranta esimerkiksi kertoo hetkistä, joina
kirjan henkilöhahmo tuntuu tarkkailevan olan yli hänen työtään: ”Ikään kuin
sillä hahmolla olisi oma tarinansa kerrottavana ennen kuin alan kertoa sitä ja
se tarkkailisi, että kerronko sen oikealla tavalla”, Itäranta kuvailee. </span></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span color="windowtext"><span style="font-family: inherit;">Jumalallisen käden koulukuntaa siis ehkä hänkin?</span></span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: inherit;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: inherit;">Piritta Porthan<b> </b></span></o:p></p>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-65529030328125996762020-09-02T12:46:00.001+03:002020-09-02T12:46:46.943+03:00Kirjallinen kasvimaa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrXfqAFqeN-bDaMHajnYIJyfsDgu11MnHcK_Z0cQxgBnX5UFwwJtdtw1mTx5XRzQBN2vIV5Ha8cqcmNegR0M5WJz8tvq7tBE0KNC3QPal76uPJ0ck7z9gG1fDKUVmUPK_addHuIB2uOl4/s2000/Pires.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1545" data-original-width="2000" height="395" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrXfqAFqeN-bDaMHajnYIJyfsDgu11MnHcK_Z0cQxgBnX5UFwwJtdtw1mTx5XRzQBN2vIV5Ha8cqcmNegR0M5WJz8tvq7tBE0KNC3QPal76uPJ0ck7z9gG1fDKUVmUPK_addHuIB2uOl4/w512-h395/Pires.png" width="512" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /> </span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Varhaisesta lapsuudesta
asti minua on kiehtonut, kuinka kynän kärjellä ja siveltimen sivalluksella voi
luoda maailmoita. Pienenä en unelmoinut, että minusta tulee isona kirjailija
tai taiteilija. Olin jo kirjoittaja, piirtäjä ja taitava taivaanrannan maalari.
Lapsi ymmärtää, ettei voi tulla joksikin, mikä jo on. Siinä voi kuitenkin
kehittyä.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;">Lukion jälkeen muutin
maalta suurkaupunkiin. Haaveilin kasvimaasta ja kanoista, kun kirjoitin päivät
pääksytysten. Samoilin monenlaisia polkuja vuosien ajan. Ne eivät olleet
harhapolkuja, koska niitä seuraillen löysin juuri siihen, missä olin joitakin
vuosia sitten opiskellessani kolmatta ammattitutkintoani. Yhtäkkiä minusta
tuntui kuin olisin saapunut sankan metsän hämärästä auringonvalossa kylpevälle peltoaukealle.
Ymmärsin, etten voi enää räpistellä kutsumusta vastaan. Lisäsin kasvimaan ja
kanojen rinnalle toivelistaani kirjailijuuden.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;">Yhä maalailen
mielikuvissani idyllejä omasta puutarhasta ja multaa kuoputtavista
kotkottajista, mutta olen jo toteuttanut yhden unelmistani ja saattanut kaksi
kirjaa maailmalle. Monet ovat kysyneet minulta, miksi opiskelen kirjoittamista,
vaikka olen julkaissut kirjoja. Enkö muka jo osaa kirjoittaa? Pääsin julkaisukynnyksen
yli puhtaalla intohimolla ja itseopiskelun voimalla, mutta tavoitteellinen
kirjoittaminen ja yhteistyö kustannustoimittajan kanssa innoittivat minut
nostamaan riman ylemmäksi. En enää kirjoita vain omaksi huvikseni. En enää puuhastele
pienessä pöytälaatikkopuutarhassa enkä saata iloita yhden ainoan sivun tai
puolikkaan tarinan kypsymisestä. Minun on nyt huolehdittava kokonaisesta
kirjallisesta kasvimaasta, jonka sadon on riitettävä monelle nälkäiselle lukijalle.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;">Tarinoiden kasvattaminen
heiveröisestä idusta kypsäksi käsikirjoitukseksi on enemmän kuin sanojen kylvämistä
peräkkäin. Se on monimutkainen kognitiivinen prosessi, jossa lapioita, haroja
ja kuokkia ovat kirjoittajan mielikuvitus, tunneäly ja analyyttinen
päättelytaito. Kirjoittaminen on vuorovaikutusta kirjailijan, maailman, tekstin
ja lukijoiden välillä. Kirjailijan on opittava tekniikoita, tehokeinoja ja
rakenteita. On myllättävä sielua syvältä. Täytyy olla utelias ja nöyrtyä sen
tosiasian edessä, ettei kukaan ole koskaan valmis. Alati muuttuvassa maailmassa
on aina jotain uutta opittavaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;">Ydinolemukseltaan
kirjoittaminen muistuttaa puutarhanhoitoa. Kirjailija on maaperä, josta tarinat
itävät ja tavoittelevat taivaita. Lukijat korjaavat kirjasadon. Kirjailija on
myös puutarhuri. Hänen on kehitettävä itseään lakkaamatta, sillä on mahdotonta
saada hyvää satoa samasta mullasta vuodesta toiseen. Kuten maapohja myös kirjallinen
tuotanto köyhtyy, ellei kirjailija huolehdi luovuudestaan ja taidoistaan. Kasvimaata
täytyy muokata ja lannoitta, jotta kaunokirjallisuuden siemenet kasvavat ja
kukoistavat. Minulle kirjailijuus on tapa, jolla hahmotan ja käsittelen
maailmaa. Kirjoitustaitojen ja tarinankertojaminän kehittäminen on siten myös ihmisenä
kasvamista ja ihmisyyden jalostamista.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;">Sanna Naukkarinen Pires alias S. N. Pires </span></p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-41441477275336831032020-05-14T14:39:00.001+03:002020-05-14T14:39:55.429+03:00Kirkasta tekstiä <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiivH5F4Fw-THLb-Yvwu2qRqGSS-fAJjfYLitXYvsPHd7kENAo5bo4EOJn0LFf24JTROUoyyI5lIz8p_8Zno6pN-CtiSNic3c-fp-YjARXq0FfomK-Em9fpWha9m6D29HcbzvcUN5aM0m8/s1600/saija_kuusela.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiivH5F4Fw-THLb-Yvwu2qRqGSS-fAJjfYLitXYvsPHd7kENAo5bo4EOJn0LFf24JTROUoyyI5lIz8p_8Zno6pN-CtiSNic3c-fp-YjARXq0FfomK-Em9fpWha9m6D29HcbzvcUN5aM0m8/s320/saija_kuusela.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Saija Kuusela. Kuva: Ulla Keskinen</td></tr>
</tbody></table>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;">Välttelen aloittamista. Teen pari opintoihin liittyvää
kirjoitustyötä, viimeistelen apurahahakemuksen, korjaan jopa veroilmoituksen.
Maanantaina olen käyttänyt kaikki tekosyyt. Muistiinpanot ovat alkaneet
lähestulkoon hohtaa valoa; ne vainoavat jatkuvasti silmäkulmassa.</span></div>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;">Lopulta tartun niihin saakelin papereihin. Istun alas, käynnistän tietokoneen.
Eteeni ei avaudu Wordin neitseellinen, puhdas sivu, vaan kertaalleen
kirjoitettu romaani.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;">Minulla ei ole valkoisen paperin kammoa. Kirjoittaminenhan on
helppoa: ei tarvitse kuin keksiä. Pääni suoltaa tarinoita koko ajan. Selaan
mielikuvia; riittää, että löytyy yksi tai kaksi yksityiskohtaa, ja tarina
alkaa. Se alkaa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">näkyä</i>, kuin elokuva,
joka pitää vain osata sanallistaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;">Sen sijaan kärsin mustan paperin kammosta. Oman tekstin
muokkaamiseen liittyvästä vastahakoisuudesta, jonka läpi on taisteltava aina
vain uudelleen. Joka kerta on kestettävä oma vajavaisuus – etten ole vieläkään
valmis.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;">Juuri kustannussopimuksen saaneella esikoiskirjailijalla
muokkaukset eivät ole vielä yhden sanan tai kappaleen kokoluokkaa. Teksti
täytyy silpoa palasiksi, myllätä ympäri, leipoa uusia kohtauksia ja heittää
vanhoja hautaan. Koko ajan täytyy muistaa, että joskus paras muokkaus on se,
että ei muokkaa. Jättää olemaan. Ja nöyrtyy muokkaamaan sitten kuitenkin,
seuraavalla kierroksella.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;">Kustantajan korjausehdotukset koskettavat esimerkiksi sitä, kuinka
päähenkilö johonkin asiaan suhtautuu. Asennemuutos vaatii koko tekstin
perkaamista. Asioiden esittämisjärjestyksen muuttaminen meinaa saada aivot
solmuun. Jos päähenkilön vaimon henkilöllisyys paljastuu vasta sivulla 50 eikä
sivulla 20, siirtyy jokainen vaimoa käsittelevä kohta vastaavasti eteenpäin. Juonen
on silti pysyttävä eheänä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;">Ja kuitenkin kaikki nämä tuskastuttavat tunnit ovat elintärkeitä. Usein
jokin kustantajan ehdotuksista oli jo kirjassa vähän sinne päin. Muokkauksen
myötä se loksahtaa kohdalleen. Kirjaan alkaa löytyä uusi sävy. Hämmentävää
kyllä, sävy on lähempänä sitä ideaa, josta koko tarina sai alkunsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;">Huhtikuun <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Parnasso</i>ssa
julkaistusta Marika Maijalan haastattelusta mieleen jäi lause ”rentous on
vaatinut vuosikausien työn”. Esikoiseni muokkaaminen tuntuu kuin työntelisin
veistä huolellisesti tehtyyn, tahattoman naivistiseen maalaukseen. Olen
kirjoittanut asiat liian siisteiksi, ihmissuhteet helpoiksi, menneisyydet
selkeiksi. Uudelleenkirjoittaminen onkin pitkälti säröjen tekemistä,
rosoisemmaksi hiomista. Kaikkea ei tarvitse lukijan tietää, edes kirjan
lopussa. Tästä näkökulmasta muokkaustyö näyttäytyy äkkiä vapauttavana – teksti
saa rentoutua epätäydellisemmäksi ja samalla kiinnostavammaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;">Luin juuri Anthony Doerrin esikoisen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Davidin uni</i>. Teksti on parhaimmillaan läpikuultavaa, kuin taivaasta
saneltua. Kuin sitä ei olisi kirjoittanut kukaan. Ja nyt ollaan
uudelleenkirjoittamisen ytimessä, muokkaamisen kipeässä välttämättömyydessä:
kyllä sen on aina joku kirjoittanut. Se joku on vain jaksanut hioa, lisätä
särmiä, antaa tekstin levätä ja hioa lisää. Kirkastaa, kunnes teksti on.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;"><br /></span>
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;"><br /></span>
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt;">Saija Kuusela</span></div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-21115664954769542402020-04-23T15:15:00.001+03:002020-04-23T15:15:58.217+03:00Rakas pitkä pirulainen<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUHLUBtq3Z4K76Zv8aASYowkZ_fzoOWqlsl5LW-JyQnRKOMiReoCUViqkbYn2iDsIp1rDW5arTOWxPFf7eXYNGYcgh8JCEoqoQbgTZxnHoxGXA69KjP4yYPN-JkN3aQ-pMyaTYkTQ-bTE/s1600/huutomerkki_IMG_3748.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1200" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUHLUBtq3Z4K76Zv8aASYowkZ_fzoOWqlsl5LW-JyQnRKOMiReoCUViqkbYn2iDsIp1rDW5arTOWxPFf7eXYNGYcgh8JCEoqoQbgTZxnHoxGXA69KjP4yYPN-JkN3aQ-pMyaTYkTQ-bTE/s400/huutomerkki_IMG_3748.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Yliopiston
kielenhuollon kursseilla mieleeni iskostettiin, että huutomerkkiä ei
kannattanut käyttää kuin äärimmäisessä hädässä. Se sopi minulle hyvin, sillä en
ollut lainkaan sinut merkin kanssa. Mielestäni huutomerkki oli b-luokan
välimerkki – liian ehdoton ja käskyttävä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Sitten tapasin
miehen, joka hurmasi minut huutomerkeillä. Hän ei liikoja hempeillyt, mutta
ilmaisi huutomerkeillä kaikkea sitä, mitä ei muuten osannut. Innostusta ja
lämpöä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Tajusin silloin,
että olin arvioinut huutomerkin täysin väärin. Merkkiin mahtui tunnetta, jota
en huomannut takertuessani pelkästään sen käskyttävään ja huudahtavaan
luonteeseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Olin ja olen
huutomerkille anteeksipyynnön velkaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Enkä varmaankaan
ole ainoa. Tuntuu, että huutomerkki on viime vuosina vallannut itselleen lisää
alaa merkkien maailmassa. Se ei oikeastaan ole yllätys, sillä huutomerkki –
ymmärrän sen nyt – on tunnetta tiivistetyssä muodossa. Saatamme toki viehättyä
tekstin tai ihmisen älykkyydestä, mutta vasta tunne saa aikaan jotain
suurempaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Merkki on
yleistynyt niin paljon, että se on saanut jo osan virkamieskunnastakin
pauloihinsa. Perinteisestihän virkamiehet ovat vältelleet huutomerkin kaltaisia
ylilyöntejä. Anton Tšehov on kirjoittanut aiheesta jopa novellin vuonna 1886. <i>Huutomerkki</i>-novellin
päähenkilö, kollegion sihteeri Jefim Fomitš Peraklidin, ei ole uransa aikana
käyttänyt yhtäkään huutomerkkiä:<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">”Neljäkymmentä
vuotta hän oli laatinut asiakirjoja, kirjoittanut niitä tuhansia, kymmeniä
tuhansia, mutta ei voinut muistaa ainoatakaan riviä, joka olisi ilmaissut riemastusta,
suuttumusta tai jotakin muuta samankaltaista.</span></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Ja muita tunteita…
hän ajatteli. Tarvitaanko asiakirjoissa tunteita? Niitähän voi kirjoittaa
tunteetonkin ihminen…”</span></blockquote>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Mutta muutoksen tuulet puhaltavat jo virkamieskunnassakin. Kun osastopäällikkö, ylijohtaja
Mikko Spolander lisäsi <span class="Hyperlink0"><a href="https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/toimintaympariston-epavarmuus-koettelee-uskoa-tulevaisuuteen" target="_blank">valtiovarainministeriön tiedotteeseen</a></span>
huutomerkin lokakuussa 2019, hän ei varmaankaan arvannut, mikä kohu siitä
nousisi.</span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Ensimmäisenä
Spolanderin huutomerkkiin tarttui <span class="Hyperlink0"><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006265134.html" target="_blank">Helsingin Sanomat</a></span>, ja
kohta aihe oli muidenkin lehtien sivuilla. <span class="Hyperlink0"><a href="https://demokraatti.fi/suomen-kuuluisin-huutomerkki-mikko-spolander-kertoo-nyt-miten-ja-miksi-se-paatyi-valtiovarainministerion-tiedotteeseen/" target="_blank">Demokraatti</a></span> nosti huutomerkin jopa otsikkoon
asti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Tehtiinkö
huutomerkistä härkänen? Kyllä. Mutta ainakin kohu opetti sen, että merkkiä
kannattaa käyttää vain, jos on valmis seisomaan sen takana. Ja Spolander oli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Samalla on hyvä
muistaa, että huutomerkittömyys on viesti sekin. Sillä on eroa, vastaako
kysymykseen ”joo” <span lang="PT">vai </span>”joo!”.
Jos viestillä halutaan innostaa tai välittää omaa innostusta, on merkki usein
paikallaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Yleensä
huutomerkin käyttämättä jättäminen ei silti johda erityisen vakaviin
seurauksiin. Ainakaan niin vakaviin kuin Seinfeld-sarjan viidennen kauden
neljännessä jaksossa, jossa sarjan vakiohahmon Elaine Benesin suhde kariutuu
siihen, että seurustelukumppani ei osaa käyttää huutomerkkejä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Kaikkien
kirjoittajien kannattaa silti ottaa merkki haltuun. Niin minäkin tein, mutta
suhdetta huutomerkkimieheen se ei pelastanut. Huutomerkki, tuo rakas pitkä
pirulainen, jäi kuitenkin elämääni pysyvästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit;">Lähteet:<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<span style="font-family: inherit;">Tšehov, A. 1983. <i>Tarpeettomia
ihmisiä </i>(2. painos). Suom. J. Konkka. Helsinki: Kirjayhtymä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<br /></div>
<div class="Body">
<o:p><span style="font-family: inherit;"> Suvi Asikainen</span></o:p></div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-29242618436549666622020-04-03T10:54:00.000+03:002020-04-03T10:54:43.390+03:00Kirjoittajapiiri kohtaamispaikkana<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgED5t4bwXhyYmp3Gfs4CiWvEPvPXRkDPnVXObc6RnLq9mtC5lA0Vg0MKWArddf0m-OmYDRrHSh3JQCrb7qdKuyiG-3NozKiZJBMvz5KqckyH1yenxKP_HLeZPEI-PprgkkZhC3DQlVzZo/s1600/minnak_vaaka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgED5t4bwXhyYmp3Gfs4CiWvEPvPXRkDPnVXObc6RnLq9mtC5lA0Vg0MKWArddf0m-OmYDRrHSh3JQCrb7qdKuyiG-3NozKiZJBMvz5KqckyH1yenxKP_HLeZPEI-PprgkkZhC3DQlVzZo/s400/minnak_vaaka.jpg" width="400" /></a></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 11pt;"><br /></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kirjoittamisen opinnot ovat tarjonneet arvokkaan
mahdollisuuden tutustua muihin kirjoittajiin, joista osasta on ilokseni tullut
pysyvä osa kirjoittajakaveripiiriäni. – M.K.</i></span></blockquote>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kirjoittajapiirimme sai alkunsa perusopintojen ensimmäisellä
opetusjaksolla, jonka ryhmässä oli tosi hyvä henki. Idea tapaamisista otettiin
opiskelijoiden kesken lounastauolla puheeksi, ja tiedotusta varten perustettiin
Facebook-ryhmä. Opettajamme Nora polkaisi toiminnan käyntiin viemällä halukkaat
tunnin jälkeen Jyväskylän kulttuurihenkiseen baariin, Vakiopaineeseen.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="font-family: inherit;">Piiriin tuli aluksi vain pari osanottajaa, mutta pian luku
kasvoi ja vakiintui kuuteen jäseneen. Koemme lukumäärän olevan järjestelyjen ja ajankäytön kannalta sopiva.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;">Tapaamme kesät talvet kerran kuukaudessa eri kahviloissa.
Jokainen tuo halutessaan luettavaksi pari sivua tekstiä. Yleensä aloitamme
kuulumisten vaihdolla ja herkuttelulla, jonka jälkeen siirrymme lukemaan
toistemme tekstejä, keskustelemaan ja antamaan niistä palautetta. Lopuksi
kaivamme esiin kalenterit ja sovimme seuraavasta tapaamisesta.</span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Palautteen saaminen on ihanaa, sillä piiriläiset ovat
kannustavia, perusteellisia palautteenantajia, joilla on kiinnostavia
näkökulmia. Toisten tekstien lukeminen puolestaan ilahduttaa: on saanut seurata
aitiopaikalta, kun kullekin on muotoutunut oma tunnistettava tyylinsä. – P.R.</i></span></blockquote>
<blockquote class="tr_bq" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kirjoittajapiirin avulla olen oppinut lukemaan tarkemmin omia
ja muiden tekstejä. On ihmeellistä nähdä, kuinka paljon merkityksiä sanoihin ja
niiden oikeaan järjestykseen voikaan latautua. – T.H.</i></span></blockquote>
<blockquote class="tr_bq" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kirjoittajapiiri on tutustuttanut minut itselleni vieraampiin
tekstilajeihin ja sitä kautta laajentanut näkemystäni kirjoittamisesta, sen
prosesseista ja mahdollisuuksista. Mutta ennen kaikkea olen saanut tutustua
upeisiin ihmisiin. Samanhenkiset, hauskat ja taitavat ystävät joita saa tavata
säännöllisesti - en tiedä mikä voisi antaa enemmän virtaa ja jatkuvuutta omalle
kirjoittamiselle. – M.H.</i></span></blockquote>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit;"><br />Luemme piirissä säännöllisesti mm. draamaa, proosaa ja lyriikkaa, joko hiljaa itseksemme tai ääneen. Olemme jopa kuunnelleet muuan musikaalisesti lahjakkaan jäsenemme toisen kirjoittajan runoista säveltämiä ja esittämiä kappaleita!</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 11pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;">Piiri tarjoaa vertaistukea ja -palautetta niin kirjoittamisen
opintoihin, pöytälaatikon kynäilyihin kuin myös julkaisuihin tai kilpailuihin
tähtääviin projekteihin. Toimintamme on jatkunut jo kaksi ja puoli vuotta. Koronaepidemian
mentyä ohitse jatkamme taas tapaamisia, tai tilanteen pitkittyessä siirrämme ne
verkkoon. Kannustamme lämpimästi muitakin kirjoittajia verkostoitumaan!</span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;"><i>Aloitin kirjoittamisen perusopinnot tutustuakseni
samanhenkisiin ihmisiin ja oppiakseni lisää kirjoittamisesta. Enpä olisi
arvannut, että oppiminen jatkuu hyvässä seurassa vielä opintojen jälkeen.
Kirjoittajapiirin tapaaminen on aina kuukauden kohokohta ja motivoi uusien
tekstien kirjoittamiseen. – T.K.</i></span></blockquote>
<blockquote class="tr_bq" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kun poljen piirin jälkeen illalla kotiin, joskus on jo
matkalla kaivettava muistikirja esiin. Jokin kuplii ja välkkyy, läikkyy melkein
yli. Sanat hyppäävät syliin!</i></span></blockquote>
<blockquote class="tr_bq" style="line-height: 150%;">
<i><span style="font-family: inherit;">Kenties piirimme siis onkin taikapiiri? – J.T.</span></i></blockquote>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 11.0pt; line-height: 150%;"><span style="font-size: small;">Iloisin terveisin,</span><br style="font-size: medium;" /><span style="font-size: small; line-height: 24px;">KIKP2010-17-kirjoittajapiiri</span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-16475707758167828152020-03-12T09:49:00.002+02:002020-03-12T09:49:42.881+02:00Kurssilta tietokirjaksi<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwJznuZfcRaFuZPlo4TSnUyLwO6f79Fd3aoyUGT0dN9w405tQjD479x1Uhj1rkdFSSdsRLcl8StcA5-ccPKP6pxEzPIYZ-vvxNw-idS42OYnl2KLew3DCqDawUBSVhBoUJpFG4bt3NPqU/s1600/Kiehtova_kaksosuus_kansikuva_keskikoko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1094" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwJznuZfcRaFuZPlo4TSnUyLwO6f79Fd3aoyUGT0dN9w405tQjD479x1Uhj1rkdFSSdsRLcl8StcA5-ccPKP6pxEzPIYZ-vvxNw-idS42OYnl2KLew3DCqDawUBSVhBoUJpFG4bt3NPqU/s320/Kiehtova_kaksosuus_kansikuva_keskikoko.jpg" width="218" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Kun tulin Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston tietokirjoittamisen
kurssille, tiesin jo mitä halusin. Halusin kirjoittaa Kiehtova kaksosuus -tietokirjan.
Aloittaessani kurssin vuonna 2016 en uskonut kirjoittajan kykyihini kovinkaan
paljon. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Perusaineopintojen jälkeen itseluottamukseni oli vahvistunut ja minulla
oli luonnos johdannoksi. Työnantaja Suomen Monikkoperheetkin kannusti ryhtymään
toimittamaan kirjaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Onneksi tiedekustantaja Gaudeamus kiinnostui projektista ja esisopimus
laadittiin. Ilon päivä oli sekin, kun Koneen säätiö hyväksyi apurahahakemukseni
13 tuloksettoman hakemuksen jälkeen. Olin hakenut työskentelyapurahaa neljäksi
kuukaudeksi, mutta jälkikäteen ajatellen olisin voinut hakea enemmänkin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Toimittajan työnkuvastani tulikin yllättävän laaja. Kirjoitin itse noin
viidesosan teoksen teksteistä. Lisäksi editoin suurimman osan muiden
kirjoittajien teksteistä ja haastattelin erikseen 13 aikuista kaksos- ja
kolmossisarusta. Yllätyksiäkin prosessiin mahtui. Suurimpana se, että en aluksi
täysin ymmärtänyt sitä, mitä merkitsee lähteä yhteistyöhön tiedekustantajan
kanssa. Kuvitelmani oli ollut, että kirjasta tulee kokoelma kokemuskertomuksia,
joita täydentävät tutkijoiden laatimat tietolaatikot. Nyt mentiinkin tiedeartikkelit
edellä, tutkimuksen tulokset ilmaistiin täsmällisesti eikä lähdeviittauksissa
oikaistu missään kohtaa. Tosin runsaasti kokemuskertomuksiakin tuli mukaan. Enpä
osannut ajatella sitäkään, miten paljon yhteydenpito ja tekstien työstäminen parinkymmenen
kirjoittajan ja 13 haastateltavan kanssa vie aikaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Kustantajan toiveesta käsikirjoitukseen tuli täydennyksiä määräpäivänkin
jälkeen. Ajoittain olin osaamiseni äärirajoilla kirjoittaessani yhden toimittajan
kanssa lisätutkimusartikkelin. Kustannussopimus tehtiin vasta täydennysten jälkeen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Sain kokea monia huippuhetkiäkin. Toimituskunnan kanssa työskentely sujui
mukavasti. Kustannustoimittajani oli rautainen ammattilainen, ja vieläkin
ihmettelen, miten hienosti koko tekijäjoukko sitoutui kirjaan. Apurahani jopa mahdollisti
kuukauden työskentelyjakson Kroatian Podstranassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Miten oma kirjoittamiseni sujui? Aina ei sujunutkaan, kirjoitin
teksteistäni lukemattomia versioita. Monikkosisarusten haastattelujen kirjoittamisessa
taistelin kertomuksen muodon kanssa, sillä halusin aluksi tiivistää tekstiin monikkosisarusten
yhteisen kokemuksen ja vasta sitten päästää kunkin erikseen ääneen. Näkökulmatekniikan
opintoja tuli siinä kohtaa ikävä. Tarinallistaminen auttoi saamaan useiden
kirjoittajien tutkimusartikkelit ja kokemuskertomukset monien välivaiheiden
jälkeen loogiseksi kokonaisuudeksi. Tekstin tiivistämistä kyllä opin. Tuttu
aihe helpotti kirjoittamista ja kirjoittajien löytämistä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinqzI_LJ8ZQu75HCqXDp1XwaVzmvLO4MciAyk6iXp6nTo5BWxevfm-TiDlCTN_zvG_8jH2MCiNPodHEAqhuY8O4NVn7sMdXoVXqb4h_RR-Wy_FQRlDjxj7wXzazV7snao2rPyyMhZyxy0/s1600/ullakumpula.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinqzI_LJ8ZQu75HCqXDp1XwaVzmvLO4MciAyk6iXp6nTo5BWxevfm-TiDlCTN_zvG_8jH2MCiNPodHEAqhuY8O4NVn7sMdXoVXqb4h_RR-Wy_FQRlDjxj7wXzazV7snao2rPyyMhZyxy0/s320/ullakumpula.jpg" width="213" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Onnistumisen avaimina pidän näitä: intohimo aiheeseen, joukko
sitoutuneita tekijöitä, kirjoittamisen perusopinnot ja kesäkoulu, työnantajan
ja kustantajan myönteinen asenne, kustannustoimittaja, selkeä aikataulusuunnitelma
ja taloudellinen tuki (aikuiskoulutusraha, apuraha tai päivätyö).<br /><br /> Nyt on helppo
hymyillä, sillä </span><span style="font-family: inherit;">Kumpula, Kaprio, Lavikainen ja Moilanen (toim.) <a href="https://www.gaudeamus.fi/kiehtovakaksosuus/" target="_blank">Kiehtovakaksosuus: monikkosisarusten elämää</a> (Gaudeamus) </span><span style="font-family: inherit;">julkaistiin tammikuussa.
Kirjan palaute on ollut innostunutta ja kirjaa on pidetty mukaansatempaavana.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Ulla Kumpula</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="height: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-35331672777595416422020-02-21T14:57:00.001+02:002023-01-18T14:59:56.223+02:00Käsillä kaiverrettu, aivoihin ajateltu – Oppimispäiväkirja osa 3/3<div style="margin: 0cm;">
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;">Tässä julkaisusarjassa esitellään kolme oppimispäiväkirjaa, jotka on kirjoitettu Kirjoittamisen taiteelliset ja tieteelliset lähtökohdat -jaksolla syksyllä 2019. </i><i><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Julkaisusarjan päättää </span></i><i><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">anonyymi </span></i><i><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">esseemuotoinen </span></i><i><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">oppimispäiväkirja.</span></i><br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"></span></div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img alt="carving tool set" height="265" src="https://images.unsplash.com/photo-1453806839674-d1a9087ca1ed?ixlib=rb-1.2.1&auto=format&fit=crop&w=1000&q=80" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 9.5pt; line-height: 107%;">Kuva:
Philip Swinburn</span><o:p></o:p></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Käsillä kaiverrettu, aivoihin ajateltu</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; mso-outline-level: 4;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Kirjoittaminen jatkaa vanhaa kaunopuheisuuden perinnettä. Aristoteles
(1447b–1448a) liittää kirjailijoiden hyvin tuntemassa Runousopissa proosan ja
runouden kielillä tehtävän taiteen osaksi taitoja (kreik. tekhne), joilla on
omat lainalaisuutensa ja piirteensä mutta jotka yhtä kaikki ovat taitoja.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Taide- ja taito-sanojen käsitehistoria on pitkä ja mutkikas (ks. Pitkänen
2019) eikä sen käsittely koko laajuudessaan ole tämän oppimistehtävän päämäärä.
Sen sijaan tästä historiallisesta oivalluksesta tekemäni havainto on.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Aloittaessani ensimmäisen luovan kirjoittamisen kurssini tiesin
valehtelematta jo melko paljon kirjallisuudesta, luovuudesta ja kirjoittamisesta.
Tätä taustaa vastaan olisi luonnollista kysyä, mitä edes odotin oppivani.
Vastaukseni oli, en tiedä, mutta jollakin on täydennettävä sitä, mikä ei ole täydellistä.
Suoraviivainen ihminen voisi sanoa, että lähdin mukaan avoimin mielin ja vailla
suurempia odotuksia. Mutta koska kyse on opiskelusta, jotainhan täytyy
tapahtua: muutoksen, muotoutumisen, uusiutumisen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Kurssin kuluessa työskentelin tekstien parissa, mutta en erityisemmin
ajatellut, mitä ne minulle opettivat. Runouden kirjoittaminen avasi
tekstuaalista ääntä, proosa pakotti pohtimaan lauseiden poljentoa. Esittelyissä
ja keskusteluissa puhdistettiin tekstin sosiaalisen jakamisen tukoksia. Kaikki tehtävät
vaativat keskittymistä yhteen päämäärään, eikä niiden keskellä liiemmin tullut
mieleen pohtia tarkoituksia tai tiedon konstruointia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Tekstilajien kokeilu osoittautui hauskaksi puuhaksi, sillä esimerkiksi
draama on itselleni vaivalloinen taiteen muoto kaikkine muodollisine
piirteineen (ks. Lintunen 2012; Vacklin & Rosenvall 2015). Jälleen kerran
oman mukavuusalueen ulkopuolelle pakottaminen tuntui tuottavan suurinta aivojen
kipristelyä, joka lopulta on varmin merkki oppimisprosessista. Jälleen kerran,
kun minut on pakotettu kääntämään tekstini jotain kohti, ampumaan sitä merkkisarjalla, tulituksen
keskellä alkaa paljastua muotoja, jotka toki ovat olleet olemassa jo aiemmin
mutta joita ei ole huomannut. Sormet vain liikkuvat ja kaikki tapahtuu kuin
itsestään.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Mutta niin, entä alussa mainittu tekhne, tekniikka, taito; siis käsite,
jota tämä teksti käsittelee. Kirjoittajan taito on kykyä käsitellä ajatuksia ja
pukea niille merkkitakit ja -housut ja laittaa ne kyykkäämään pilkkujen
tahtiin. Jotain sellaista olen kai oppinut, vaikka minun on todella vaikea näyttää
sitä itselleni. Sellaisia taidot ovat: niitä ei voi selittää eikä niitä voi
typistää tietoon. Vaikka olen Runousoppini tavannut, ei tankattu tieto ole
suoraan muuttunut käsien liikkeiksi näppäimistöllä taitavina ketjuina. En halua
valehdella, että oppimiseni olisi ollut välähdyksenomaisia ”Ahaa!”- elämyksiä
tai edes varsinaisia oivalluksia. Mutta en osaa myöskään uskoa, että en olisi
oppinut mitään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Olen jälleen huomannut, että taidot eivät kehity tyhjiössä. Vaikka kuinka
kirjoittaisin, en usko, että kirjoittamiseni juuri kehittyisi, ellen myös
lukisi, lähettäisi ja vastaanottaisi. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat ihmisen
luontaista halua tietää ja tuntea toinen ihminen; siis kommunikaatiota, jonka asymmetria
on yksinään mahdotonta. Kuten Miisa Jääskeläinen (2005, 88) asian ilmaisee:
”Kun teksti aloittaa julkisen elämänsä, kirjoittaja menettää yksinoikeutensa
määritellä, mistä siinä onkaan kysymys – –.” Toisin sanoen teksti saa
mahdollisuutensa viestiä kaikki (mahdolliset) merkityksensä vasta, kun sillä on
lukija, joka ei ole kirjoittaja itse.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Esseisti ja kirjallisuuden professori Kuisma Korhonen (2011, 9) kirjoittaa
mainiossa Lukijoiden yhteisössään: ”Sanat eivät ole vain kasa kolikkoja, joilla
ostan itselleni merkityksiä. Toiset ihmiset eivät ole vain kohteita halulleni.
– – Kirjoituksen voimalla vaihdan ammattia, sukupuolta, kulttuuria, lennän
toisilla mantereilla, virnistän apinan hampailla, keskustelen kuolleiden
kanssa, – – kaiken tämän teen sinun tajunnassasi, sinun aivojesi
hermoradoissa.” Kirjoittamisen ja lukemisen vastavuoroisuus on motiivi kahdella
tapaa: Se motivoi halun tietää ja halun kertoa. En usko, että ilman lukijoita
ja keskustelukumppaneita kirjoittamisestani olisi tullut yhtään mitään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Kokonaisuudessaan kurssi on ollut minulle kuin verstas, jossa olen saanut
sorvailla erilaisia tekstejä ja kuulla muiden ajatuksia niiden ulkomuodosta.
Näiden metaforien valossa näen oman oppimiseni taidollisena: käsityöläisyytenä,
joka on toki kirjallisuuden kontekstissa vaalittu vertailukohta (ks. Parkko
2012, 60). Taaksepäin katsoen se on kenties juuri sitä, mitä kurssilta odotin.
Sillä eihän kukaan halua olla ”kirjoittaja” teoriassa – käsitteellistä tietoa
millään muotoa väheksymättä – vaan tietonsa taidoiksi jalostanut Kirjoittaja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Lähteet:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Aristoteles 2012. Runousoppi. Suom. Paavo Hohti. Gaudeamus: Helsinki.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Jääskeläinen, M. 2005. Sana kerrallaan. Helsinki: WSOY.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Korhonen, K. 2011. Lukijoiden yhteisö. Ystävyydestä, kansanmurhista,
itkevistä kivistä. Helsinki: Avain. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Lintunen, J. 2012. Dramaturgian perusteita. Opetusmoniste.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Parkko, T. 2012. Runouden ilmiöitä. Helsinki: Avain.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Pitkänen, R. 2019. Taiteen ja taidon väärästä ja oikeasta historiasta.
Julkaistu niin & näin 1/2019.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Eurooppalaisen filosofian seura ry: Tampere, 19–22. Vacklin, A. &
Rosenvall, J. 2015. Käsikirjoittamisen taito. Helsinki: Like.<o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Sarjan aiemmat tekstit:</span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Maria Oravakangas: <a href="http://kirjoittajanmatkassa.blog.jyu.fi/2020/01/ymparisto-synnytti-tarinan.html" target="_blank">Ympäristö synnytti tarinan </a></span><a href="http://kirjoittajanmatkassa.blog.jyu.fi/2020/01/ymparisto-synnytti-tarinan.html" target="_blank"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; line-height: 17.12px; margin: 0px;">−</span><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"> Oppimispäiväkirja osa 2/3</span></a><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;">Mari Maasilta: </span><span id="goog_1400940963" style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;"></span><a href="http://kirjoittajanmatkassa.blog.jyu.fi/2020/01/rippituolissa-oppimispaivakirja-osa-13.html" style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;" target="_blank">Rippituolissa <span style="line-height: 17.12px; margin: 0px;">− Oppimispäiväkirja osa 1/3</span></a><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"></span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
</div>
<div style="margin: 0cm;">
<i></i></div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-69237468026304346042020-01-31T12:12:00.006+02:002023-05-23T09:56:11.456+03:00Ympäristö synnytti tarinan – Oppimispäiväkirja osa 2/3<div style="margin: 0cm;">
<span face=""trebuchet ms" , sans-serif"><i>Tässä julkaisusarjassa esitellään kolme oppimispäiväkirjaa, jotka on kirjoitettu Kirjoittamisen taiteelliset ja tieteelliset lähtökohdat -jaksolla syksyllä 2019. T</i><i>oisena tekstinä julkaistaan <b>Maria Oravakankaan</b> oppimispäiväkirja. Pääset lukemaan koko oppimispäiväkirjan klikkaamalla kuvan alta löytyvää linkkiä.</i></span></div>
<div style="margin: 0cm;">
<i><span face=""trebuchet ms" , sans-serif"></span><br /></i>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCsHBRGG8eFdzdpX6PK5N4aldqw8no7yfB7YjpOx4lPIsl-B8SbyVmssEIXnVrii_VRyCHl7J4Naupnk0ciMBxh4FdOkZdualxj2RjLcC1vUa_6t_34aCikOx4S3IQbPOpSkiefxDUmeE/s1600/Oppimisp%25C3%25A4iv%25C3%25A4kirja+2_Oravakangas+Maria-1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span face=""trebuchet ms" , sans-serif"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1240" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCsHBRGG8eFdzdpX6PK5N4aldqw8no7yfB7YjpOx4lPIsl-B8SbyVmssEIXnVrii_VRyCHl7J4Naupnk0ciMBxh4FdOkZdualxj2RjLcC1vUa_6t_34aCikOx4S3IQbPOpSkiefxDUmeE/s640/Oppimisp%25C3%25A4iv%25C3%25A4kirja+2_Oravakangas+Maria-1.jpg" width="496" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face=""trebuchet ms" , sans-serif"></span><span style="font-size: small;"></span><br /></td></tr>
</tbody></table>
<span face=""trebuchet ms" , sans-serif"></span><br />
<span face=""trebuchet ms" , sans-serif">Lue <a href="https://drive.google.com/file/d/12rkYiBrDgQHV3rNJd8HsozoqLWWge3N8/view?usp=sharing" target="_blank">Maria Oravakankaan oppimispäiväkirja</a> kokonaisuudessaan.</span></div>
<div style="margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin: 0cm;">
<span face=""trebuchet ms" , sans-serif">Sarjan aiemmat tekstit:</span><br />
<span face=""trebuchet ms" , sans-serif">Mari Maasilta: <span id="goog_1400940963"></span><a href="http://kirjoittajanmatkassa.blog.jyu.fi/2020/01/rippituolissa-oppimispaivakirja-osa-13.html" target="_blank">Rippituolissa <span style="line-height: 107%; margin: 0px;">− Oppimispäiväkirja osa 1/3</span></a></span><i><br /></i></div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-30865447674435535422020-01-10T15:04:00.001+02:002023-01-18T15:00:55.979+02:00Rippituolissa – Oppimispäiväkirja osa 1/3<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKlJw8Ix5uIML3jge32bsm8YWQd1kLDcZq59GAoZys9kgcasEwISes0vcLWU1xxN_CbUtfTWQmP_xfoXqh774Is3dOveSRJJX-YZ3BqjAHbaKMXdwtbwjeWiWlEqFBrR8TwL_lrRl7sUw/s1600/green-chameleon-s9CC2SKySJM-unsplash.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKlJw8Ix5uIML3jge32bsm8YWQd1kLDcZq59GAoZys9kgcasEwISes0vcLWU1xxN_CbUtfTWQmP_xfoXqh774Is3dOveSRJJX-YZ3BqjAHbaKMXdwtbwjeWiWlEqFBrR8TwL_lrRl7sUw/s400/green-chameleon-s9CC2SKySJM-unsplash.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Green Chameleon</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<i>Oppimispäiväkirja ei tekstilajina nöyristele. P</i><i>arhaimmillaan se on ilmaisun, muodon ja
reflektion synteesi, joka syventää oppimista, itsetuntemusta ja kirjoittajana
kehittymistä sekä antaa opettajalle palautetta kurssista. </i></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<i><br /></i></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<i>Tässä julkaisusarjassa esitellään kolme oppimispäiväkirjaa,
jotka on kirjoitettu Kirjoittamisen taiteelliset ja tieteelliset lähtökohdat
-jaksolla syksyllä 2019. Toivottavasti ne toimivat avartavina ja innostavina
esimerkkeinä erilaisista oppimispäiväkirjatoteutuksista!</i></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<i><br /></i></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<i>Julkaisusarjan aloittaa <b>Mari Maasillan</b> teksti.</i><br />
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<h3>
<span style="mso-ansi-language: FI;"><o:p>Rippituolissa</o:p></span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">MINÄ: Isä, haluaisin
ripittäytyä. Minulla on paljon tunnustettavaa Kirjoittamisen taiteelliset </span>ja tieteelliset
lähtökohdat-kurssin tekemisistäni.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">PAPPI: Et olekaan liian
usein täällä näyttäytynyt. Mikä mieltäsi piinaa, lapseni? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">MINÄ: Siinäpä se, mikään
ei piinaa. Olen antautunut kirjoittamisen hurmalle ja unohtanut </span>sinut. Se runoharjoituskin…</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">PAPPI: Sinäkö runoilet?
Eihän se kuulu repertuaariisi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">MINÄ: Mutta innostuin
niin Tommi Parkon kirjasta Runouden ilmiöitä (2012). Sen ansiosta </span>aloin nähdä runoja
kaikkialla. Omaan runooni yritin saada erityisesti rytmiä, liikettä ja visuaalisuutta. Rytmin muutokset toin esille esimerkiksi
siirtymällä ensimmäisen säkeen passiivisesta
'nukkua'-verbistä toisessa säkeessä aktiivisempaan tanssia-verbiin. Kummankin verbilauseen jälkeen
toistin kertosäkeenomaisesti kolmea minulle tärkeää sanaa: juna (joka symboloi matkustamista),
metsä (luonnon metafora) ja kirja (symboloi sekä lukemista että kirjoittamista). Matkan
etenemisen toin esiin visuaalisesti siirtämällä rivin aloituskohtaa seuraavassa säkeistössä
edemmäksi. Pelkästään välimerkkejä, tavu- ja ajatusviivoja kokeilin useilla eri tavoin ja
mielestäni ne lopulta välittivät junan liikkeen rytmiä…</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">PAPPI: Lapsi, lapsi! Sinä
lankeat selittämisen syntiin. Tulkinta syntyy lukijan mielessä, sinä et </span>siihen selittämiselläsi
voi vaikuttaa (Jääskeläinen 2002, 88).</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">MINÄ: Sitten oli se
kertomus. Sitä kirjoittaessani lähdin liikkeelle todellisesta muistostani, </span>mutta etäännytin sen
valitsemalla kertojaksi toisen henkilön, joka kirjoittaa kuvitteelliselle minälleni yksikön
toisessa persoonassa. Hän muistaa minun puolestani. Ja hän muistaa ehkä toisin kuin minä olisin
muistanut (Jääskeläinen 2002, 93-94). Halusin kokeilla tätä persoonamuotoa, koska
sitä käytetään melko vähän kaunokirjallisuudessa. Muistojen lisäksi, kiinnitin huomiota
faktojen oikeellisuuteen: tutkin karttaa ja etsin unohtunutta matkareittiäni. Katselin
myös vanhoja valokuvia selvittääkseni, minkälaiset hiukset tai pukeutumistyyli minulla
oli kolmekymmentä vuotta sitten. (Havaste 2017, 87-88; Jääskeläinen 2002,
81-83.)</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">PAPPI: Mutta sittenhän
teit hyvin. Noudatit opettajilta saamiasi ohjeita. Saat </span>synninpäästöni. Oliko sydämelläsi vielä muuta?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">MINÄ: Draamakohtauksen
kirjoittaminen oli aivan uutta, haastavaa se oli mutta niin </span>hauskaa. Olen pahoillani
Isä, mutta nautin siitäkin. Otin lähtökohdaksi aiemmin kirjoittamani novellin aihion, jossa -
nyt kun sitä uudelleen katsoin - ei ollut juuri lainkaan dialogia. Piti siis oppia kirjoittamaan
sellaista dialogia, joka toisi esiin henkilöiden persoonan ilman että tekstiin sisältyy
henkilöiden kuvailua. Kokeilin erojen esiin tuontia kielen avulla ja määräsin toisen päähenkilöni
puhumaan tamperetta, kun taas toinen puhui tavallista yleiskieltä. Joitain asioita jouduin
tarkistamaan Pipa päässä rotvallir reunalla -sanakirjasta ja pakko tunnustaa, että kiusasin
myös tampereenkielisiä ystäviäni. Oliko se paha, Isä?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">PAPPI: Ovatko he vielä
ystäviäsi? Muistitko antaa heille myös vastapalautetta? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">MINÄ: Toki, toki. Nytkin
olen lähdössä kirjoittajaystäväni kanssa kahville ruotimaan hänen </span>novelliaihiotaan. Mutta
saanko keroa vielä vähän siitä draamasta? Henkilöiden välisen konfliktin lisäksi
tavoitteenani oli kuvata myös Uolevin sisäistä konfliktia: hänhän näytti ulkoisesti hakevan uutta
naisseuralaista, mutta ei henkisesti ollut päässyt eroon entisestä naisystävästään Riikasta.
Palautteen perusteella tämä ei ehkä täysin toteutunut, mutta en myöskään halunnut muokata konfliktia eksplisiitimmäksi, kuten Kaisa ehdotti, koska se ei mielestäni sopinut
Uolevin persoonaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">PAPPI: Hyvä, hyvä,
lapseni. Sinun täytyykin vahvistua kirjoittajana. Itse tiedät, mitä haluat </span>teksteilläsi välittää.
Jokaisen palautteen ei pidä antaa vaikuttaa, vaikka ne nöyrästi onkin otettava vastaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">MINÄ: Menin tapaamaan
erästä näytelmäkirjailijaakin, sillä Tampereen Työväenteatterissa </span>julkistettiin Sirkku
Peltolan uusi näytelmä Koiran morsiamet (2019) ja siellä oli mahdollista seurata näytelmän joitain
kohtauksia. Oli kiinnostavaa kuulla Peltolan kertovan työskentelyprosessistaan
ja lukea sen jälkeen hänen näytelmänsä. Näytelmä oli täysin ilman parenteeseja, joten
päätin itse kokeilla samaa. Tällainen käsikirjoitus antaa mielestäni enemmän tilaa
ohjaukselle. Keskustelin parenteesein poisjättämisestä ja murteen käyttämisestä myös Kaisan
kanssa. Rukoilethan, Isä, myös opettajiemme puolesta? He tekevät hyvää työtä, kun
jaksavat vastata kysymyksiimme.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">PAPPI: Opettajat ovat
taivaallisen isän erikoissuojeluksessa, kyllähän sinä sen tiedät. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">MINÄ: Esseetä
kirjoittaessani sain rangaistuksen siitä, että olin liiaksi ilotellut kurssin
muiden </span>tehtävien parissa.
Muistin, että työtähän tämä vain on. Esseiden kirjoittaminen on minulle tuttua palkkatyöni
kautta, mutta nyt piti yrittää kirjoittaa kaunokirjallisuuden tyylikeinoja hyväksikäyttäen. Siihen
en pystynyt! Selkäytimeeni ovat iskostuneet tieteellisen esseen kirjoitusohjeet, joten
niitä noudatin tälläkin kurssilla. Rukoilethan minulle voimaa, että jaksaisin uudistua? - Ai
niin, Isä, sinäkin varmaan pitäisit Jussi Tikkasen (2019) esseestä Suden hammas, jonka löysin Suomen Luonnosta. Se kurkottaa asiantuntija-artikkelia pidemmälle ja oli
lehdessä oikein nimetty esseeksi. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">PAPPI: Kiitos vihjeestä,
lapseni, mutta taidan pysytellä taivaallisissa teksteissä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">MINÄ: Sitten annan
sinulle toisen vihjeen: Olli Löytty analysoi Luukkaan jouluevankeliumia </span>eräässä Nykykulttuurin
tutkimuskeskuksen julkaisussa lähiluvun keinoin. Siitä varmasti pitäisit.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">PAPPI: Johan nyt,
tässähän menevät roolit sekaisin. Minä olen täällä rippituolissa </span>neuvomassa sinua, et sinä
minua. Eikä Löytyn artikkeli edes kuulunut tuon kurssisi lukemistoon.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">MINÄ: Anteeksi, Isä.
Mutta kun olen niin innoissani.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">PAPPI: Saat anteeksi,
lapseni. Mene nyt, </span><span lang="EN-US"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Pyhä Lucia sinua suojelkoon.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Kirjallisuus <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Havaste, P. 2017.
Historiallinen romaani tiedon lähteenä. Teoksessa Hiidenmaa, P. (toim.) T </span>niin kuin
tietokirjallisuus. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja. Helsinki:
Äidinkielen opettajain liitto,
87–100.</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Jääskeläinen, M. 2005. Sana
kerrallaan. Helsinki: WSOY. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Löytty, O. 2012.
Kertomuksen ihme. Teoksessa K. Kurikka, O. Löytty, K. Melkas & V. Parente- </span>Čapková (toim.)
Kertomuksen luonto. Nykykulttuurin tutkimuksen julkaisuja 17. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto,
87–92.</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Parkko, T. 2012. Runouden
ilmiöitä. Helsinki: Avain. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Peltola, S. 2019. Koiran
morsiamet. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Tikkanen, J. 2019. Suden
hammas. Suomen luonto, no 7, 24-30.<o:p></o:p></span></div>
<br />Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-86134896150407434182019-12-02T14:29:00.001+02:002019-12-02T14:53:19.959+02:00Terapeuttista ja antiterapeuttista kirjoittamista: kivun kohtaamisen kautta onnistumiseen<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ-fEZ2DDcLMcxfuGGedEImhDnNwPYA9NXyfS8kqLXzQ6n1RG4kQauWathu6n35WtwYlsKynfHF8HGWBbQXsQHGJBHGbmLyI52Wr6oWFdV4lGF0kLk9_iY_frbFguYLjJvGN1olfuQSHk/s1600/Lasse%252C+valoa+ja+varjoa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1060" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ-fEZ2DDcLMcxfuGGedEImhDnNwPYA9NXyfS8kqLXzQ6n1RG4kQauWathu6n35WtwYlsKynfHF8HGWBbQXsQHGJBHGbmLyI52Wr6oWFdV4lGF0kLk9_iY_frbFguYLjJvGN1olfuQSHk/s320/Lasse%252C+valoa+ja+varjoa.JPG" width="211" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Joonas Puuppo</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i>Tämä on tarina siitä, millaisissa
olosuhteissa kirjoitin Tapio Suomisen elämäkertakirjan Urheiluhullu –
Stadioneilta suljetulle osastolle.</i><o:p></o:p></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<i><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></i></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Jo yli kaksi vuosikymmentä olen nähnyt
läheltä sitä, mitä on sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä: läheiseni
sairaus on vaikuttanut minuun monin tavoin. Se on tehnyt minusta vahvan, koska
vahvuus on ollut ainoa vaihtoehto, mutta mukanani on kulkenut myös alituinen
pelko ja huoli läheiseni hyvinvoinnista. Tämä on johtanut pahimmillaan myös
satunnaisiin heikkouden hetkiin, jaksoihin, joina olen ollut liikaa tunteideni
armoilla.</span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Oli luontevaa alkaa tehdä kirjaa Tapio
Suomisesta, hänen sairautensa oli minulle läpeensä tuttu. Keväällä
kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kirjoittaminen, sairauden syvyyksiin
sukeltaminen, oli terapeuttista. Kirjoitin jostain, josta tiesin, ja kirjani
kohdehenkilöä haastatellessani osasin esittää oikeita kysymyksiä, sillä olinhan
kehittynyt juuri tämän sairauden ymmärtäjäksi. Terapeuttisuus muuttui
painajaiseksi, kun sain kuulla läheisen ihmisen syöksyneen maniaan aikana, jona
luulin hänen sairautensa olevansa hallinnassa. Se oli raskas isku.</span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Aiemmin kirjani teon aikana olin eronnut
pitkäaikaisesta</span><i style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;"> </i><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">tyttöystävästäni, mikä oli vaikeuttanut kirjani
tekemistä, mutta minkä olin oppinut kääntämään voimavarakseni. Nyt olin päässyt
yli, tapailin jo uutta naisystävää, jonka kanssa luulin olevani kehittämässä
jotain pysyvää. Sitten läheiseni maniakausi alkoi, enkä kokenut uuden
kumppanini ymmärtävän, päinvastoin: hän ei tuntunut yhtään käsittävän, mitä
kävin läpi. Jätin hänet.</span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Olin jälleen eronnut, jo toisen kerran
saman kirjan teon aikana, vaikka kirjan tekojakso ei ollut pitkä. Eroaminen ei
huolettanut tällä toisella kertaa – ei enää – vaan tärkeintä oli läheisen
ihmisen hyvinvointi. Minun tuli löytää jostain supersankarin voimat, että
jaksaisin tehdä kirjaa tiukalla aikataululla samaan aikaan, kun huolehtisin ja
yrittäisin auttaa läheistäni. Tunsin, että minulla oli liikaa kuormaa ja liian
vähän aikaa. Mutta oli kyse unelmasta: esikoisteoksestani. Kirjani oli
valmistuttava. Oli vaikea hetkeksikään unohtaa läheiseni maniajakso, sillä
Tapio Suomisen maniakäytös, josta kirjaani kirjoitin, oli liiankin samanlaista
kuin läheiseni käytös. Tiesin, että osaisin olla vahva, mutta juuri silloin
halusin huutaa, halusin olla heikko, se Huuto-maalauksen hahmo, joka suu
ammollaan huutaa eksistentiaalista ahdistustaan ulospäin. Minä kirjoitin,
kirjoitin lisää ja vielä lisää, ja samaan aikaan huusin tuskanhuutoani, elin
kipua, jota kohti menin ja olin liki varma, että romahdus odottaisi kulman
takana.</span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Kirjan tultua valmiiksi tunsin
laittaneeni kaiken peliin – ja ylikin. Kirjoitin koko 426 sivuisen järkäleen
noin 8 kuukaudessa läheiseni vaikeita tilanteita seuraten, omien erojeni
pyörteissä. Huomasin, että kivun kohtaaminen rohkeasti jopa silloin, kun se ei
tunnu hyvältä, voi olla erinomainen keino vahvistua ihmisenä, vahvistua kaikin
tavoin.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><o:p></o:p>
</span><br />
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Lasse Lindqvist</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i><span style="background: white;">Kirjoittaja on jyväskyläläinen kirjailija ja kirjoittamisen
ohjaaja, jolle urheiluhulluus on elämäntapa ja joka jakaa kirjailija Maria
Peuran ajatuksen kirjailijuudesta extremeurheiluna.</span></i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-63376687009085856552019-11-12T16:07:00.001+02:002019-11-12T16:26:32.019+02:00Pitääkö päätös, riittääkö rohkeus?<div style="text-align: left;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqJPa3icCFBysnYSriCbhu9CfzCEF2bYjencN8HM1Q3HkPtPQEIi8arc7P50SIvF_PQtsb8hyF4UZJNpyyoZzFC6npM6gGK0afsfoGvEFy5GzacPfK9M8m2WSoY1yGIExXY8tjMV-QbQw/s1600/bruno-nascimento-PHIgYUGQPvU-unsplash.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqJPa3icCFBysnYSriCbhu9CfzCEF2bYjencN8HM1Q3HkPtPQEIi8arc7P50SIvF_PQtsb8hyF4UZJNpyyoZzFC6npM6gGK0afsfoGvEFy5GzacPfK9M8m2WSoY1yGIExXY8tjMV-QbQw/s400/bruno-nascimento-PHIgYUGQPvU-unsplash.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Bruno Nascimento</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Kirjoittamisen perusopintojen hakutehtävien luku-urakka on
tältä syksyltä ohi. Hakemuksissa toistui yksi universaalilta tuntuva
hakijaprofiili: tarinoista ja kirjoittamisesta nauttineen lapsen muutos
intohimonsa hukanneeksi aikuiseksi. Hakuteksteissä näkyi myös voimaantuminen.
Moni oli havahtunut </span><a href="http://kirjoittajanmatkassa.blog.jyu.fi/2019/06/kirjoittamisen-nakoinen-elama.html" style="font-family: "trebuchet ms", sans-serif;" target="_blank">Anne Martinin blogitekstiä</a><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"> lukiessaan siihen, että halusi
tehdä muutoksen, tuoda kirjoittamisen takaisin elämäänsä, ja sen aika oli nyt.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Olimme kollegani kanssa ilahtuneita siitä, miten vahvan,
positiivisen vaikutuksen Martinin teksti oli saanut aikaan. Jäin kuitenkin
pohtimaan hakemuksissa toistuvan havahtumisen ja kirjoittamiselle
omistautumisen pysyvyyttä. Kirjoittamisen perusopintoihin tuli jälleen paljon
hakemuksia, ja suuri osa hakijoista jäi opintojen ulkopuolelle. Miten käy, kun
pisteet eivät riitä opintopaikan saamiseen? Pitääkö päätös?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Olen huomannut, että suurella tunteella vannotut päätökset
harvemmin kestävät. Arki yksinkertaisesti nakertaa niiltä pohjan. Liekö syynä se,
että vahvan tunnelatauksen taustalla on usein vahva pelko. Pelko saa ensin
vannomaan ja myöhemmin luovuttamaan. Sen sijaan päätökset, jotka tehdään
tyynesti ja vakaasti, yleensä kestävät.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Kirjoittajaksi ryhtyminen voi olla yhden hetken suuri
päätös, mutta kirjoittamisen istuttaminen elämään on arkinen valinta, joka
tehdään päivittäin, myös sen suuren päätöksen jälkeen. Syy miksi Martinin
päätös kantoi, voi hyvin johtua seuraavasta: ”Varasin kalenterista aikaa
tekstien työstämiselle ja opinnoille.” Kirjoittamisen perusopinnot tukevat
hyvin pieniä arkisia tekoja, sillä opintojaksot tehtävineen laittavat hommiin.
Aikatauluttaminen on tärkeää, ja sitä kautta oppii myös jakamaan työskentelyä
pienempiin osiin, eli tuomaan kirjoittamista osaksi jokapäiväistä arkea.
Lisäksi kirjoittamiseen keskittyminen lisää kirjoittamisen paloa ja
tiedonjanoa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Pienet teot ovat mainioita myös sen takia, että niillä saa
hämättyä kirjoittamista estävää pelkoa. Välttelemme helpommin sellaiseen asiaan
ryhtymistä, joka tuntuu emotionaalisesti tai työmäärällisesti suurelta. Pienin,
rauhallisin askelin pääsee pidemmälle, ja monesti myös nopeammin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Mikäli et tämän syksyn haussa päässyt läpi, älä luovuta vaan
ala hiljalleen vahvistaa kirjoittamisen roolia elämässäsi pienin teoin.
Tunnusta jo olemassa oleva kirjoittaminen, ja pohdi sen lisäksi käytännön
tasolla, milloin ja kuinka paljon haluat antaa kirjoittamiselle aikaa ja missä
muodossa: haikupäiväkirjan, aamusivujen vai pienten päivittäisten harjoitusten
avulla? Vai haluatko istuttaa kirjoittamisen arkeesi jonkin suuremman projektin
kautta? Jos sinulla on idea laajemmasta tekstikokonaisuudesta, älä panttaa
ideaa vaan kirjoita kokonaisuus ulos, jotta seuraavatkin ideat pääsevät
syntymään teksteiksi. Luo pieniä tavoitteita: luku viikossa tai kaksikymmentä
minuuttia kirjoittamista viidesti viikossa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Kannattaa myös lukea työntekoon kannustavia kirjoja:
esimerkiksi Elisabeth Gilbertin <i>Big Magic</i> on hauska, työn touhuun innostava
teos, ja Frank Martelan motivaatiota käsittelevä <i>Valonöörit</i> on hyvä teos
käytännönläheisempää ja tutkimustaustaista otetta kaipaavalle. Villinä korttina
mainittakoon Mark Mansonin <i>Kuinka olla piittaamatta paskaakaan</i>, joka tökkää
egoa kylkeen: estääkö kirjoittamiseen ryhtymistä se, että omaa kirjoittamistaan
pitää niin erityisenä?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Haku kirjoittamisen perusopintoihin on jälleen ensi keväänä.
Mikäli haluat hankkia etulyöntiaseman, suosittelen <a href="https://www.avoin.jyu.fi/fi/opintotarjonta/kirjallisuus" target="_blank">kirjallisuuden perusopintojen</a> suorittamista ennen seuraavaa hakukertaa. Niistä on hyötyä sekä
haussa että kirjoittamisen opiskelussa ylipäätään.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Antoisia, arkisia ja kauaskantoisia kirjoitushetkiä!</span></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-78418598918805508272019-10-08T12:46:00.000+03:002019-10-09T08:36:08.245+03:00Miten kirjoitat huomenna tai vuoden päästä? – Hae kirjoittamisen perusopintoihin 8.-23.10.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC-5vTUQro_rMie5olqzffztIe2OarGUWVBi_pphiB6CLCx_HDaQIX9e1H9Y4vabsiGD0jBZ2VW9FfY13Qrx7sL7xHicRFyZqfo0ng8HdyTJ1OMvoC3kaTeDaCJtiod7jjUORSku45tWw/s1600/haku_kello_panu_h%25C3%25A4meenaho.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1558" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC-5vTUQro_rMie5olqzffztIe2OarGUWVBi_pphiB6CLCx_HDaQIX9e1H9Y4vabsiGD0jBZ2VW9FfY13Qrx7sL7xHicRFyZqfo0ng8HdyTJ1OMvoC3kaTeDaCJtiod7jjUORSku45tWw/s320/haku_kello_panu_h%25C3%25A4meenaho.png" width="309" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Kuva: Panu Hämeenaho</span></td></tr>
</tbody></table>
<div style="background-color: white; color: #666666; font-family: "Trebuchet MS", Trebuchet, Verdana, sans-serif; font-size: 13.2px; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<h3 style="background-color: white; text-align: center;">
<b><span style="color: #666666; font-family: "trebuchet ms" , "trebuchet" , "verdana" , sans-serif;">Onko kirjoittamisesi harvaa harhailua vai </span><span style="color: #666666; font-family: "trebuchet ms" , "trebuchet" , "verdana" , sans-serif;">rutinoitunutta ja rohkeaa omien reittien luomista</span><span style="color: #666666; font-family: "trebuchet ms" , "trebuchet" , "verdana" , sans-serif;">? </span></b></h3>
<div style="background-color: white; text-align: center;">
<div class="MsoNormal">
<i><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">"Sain opinnoissa paljon kannustavaa palautetta, vaikka tekstini olivatkin aika raakileita, ja opin, että tekstejä hiomalla voi päästä haluamaansa tavoitteeseen."</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="text-align: start;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="text-align: start;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">"Kirjoittamisen opintojen avulla olen oppinut suhtautumaan myös omiin teksteihini analyyttisemmin."</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 17.12px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">"Opinnot ovat pikkuhiljaa auttaneet minua hyväksymään myös epävarmuuden osaksi luovaa energiaani. Ilman sekä opettajien että kanssakirjoittajien kannustusta se ei olisi mahdollista."</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="text-align: start;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">"Rohkeus lähestyä sanoja mahdollisuutena tai paremmin sanoen mahdollisuuksina leikkiä sanoilla, irrotella merkityksillä ja sävyillä, kokeilla ja rikkoa rajoja."</span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , "trebuchet" , "verdana" , sans-serif; text-align: start;"><span style="font-family: inherit;">"Oma tyylini on tavallaan ollut olemassa, mutta olen etsinyt sitä pitkään ja nyt siis löytänyt. Siihen olen tarvinnut ainakin kaunokirjallista esseetä, faktan ja fiktion sekoittamista, autofiktiota ja elämäkerrallista kirjoittamista ja proosan perusteita – sekä rohkeutta uskoa omaan ääneeni."</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
</div>
<div style="background-color: white; color: #666666; font-family: "trebuchet ms" , "trebuchet" , "verdana" , sans-serif; text-align: center;">
<b>Selkeitä reittejä ja vehmaita sivupolkuja kirjoittamisen perusopinnoista. Haku auki<span style="font-family: inherit;"> 8.-23.10.2019.</span></b></div>
<div style="background-color: white; color: #666666; font-family: "trebuchet ms" , "trebuchet" , "verdana" , sans-serif; text-align: center;">
<b><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><br /></span></b></div>
<div style="background-color: white; color: #666666; font-family: "trebuchet ms", trebuchet, verdana, sans-serif; text-align: center;">
<a href="https://www.avoin.jyu.fi/fi/opintotarjonta/kirjoittaminen/kirjoittamisen-perusopintojen-haku-ja-valintaperusteet" target="_blank">Hakuohjeet</a></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-72983527922904442972019-09-06T13:30:00.000+03:002019-09-06T14:14:34.360+03:00Mikä naurattaa?<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">Tänä syksynä JYAY:n
kirjoittamisen ja draamakasvatuksen opiskelijoilla on mainio mahdollisuus
saada sketsinsä ammattiteatterin lavalle. <b>Teatteri Eurooppa Neljä</b> hakee sekä
sketsejä että sketsi-ideoita kevään show'hun, ja haku on auki syyskuun ajan.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">Millaisia sketsejä
toivotte, tuottaja <b>Kimmo Suortamo</b>?</span><br />
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">”Sketsihän on ihan oma
taiteenlajinsa: pidempi kuin vitsi mutta lyhyempi kuin novelli tai näytelmä.
Wikipedian määritelmän mukaan sketsi on 'tilannekomiikan varaan rakentuva
yleensä kestoltaan lyhyt komediallinen esitys' eli toivomme juurikin napakoita
ja hauskoja ideoita, jotka voidaan esittää näyttämöllä. Aihepiiriltään toivomme
juhliin tai yleensä elämän kohokohtiin liittyviä tekstejä, mutta toki luemme
mielellään myös sketsejä mistä aiheista vaan maan ja taivaan väliltä. Sketsin
ei tarvitse välttämättä olla edes kokonaan valmiiksi kirjoitettu, ideakin
riittää.”</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<br /></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">Mitkä ovat hyvän
sketsin elementit?</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">”Juuri edesmennyt
sketsiviihteen mestari <b>Jukka Virtanen</b> on todennut, että 'tekstin ei aina
tarvitse olla niin viimeisen päälle viisas, yksinkertainenkin teksti voi toimia
muun kokonaisuuden yhteydessä'. Itse lisäisin vielä, että yksinkertaisuus on
usein jopa valttia; liian monimutkainen kuvio voi estää jutun aukeamista. Toki
joku pointti pitää olla jokaisella sketsillä. Hyvä sketsi aukeaa kerralla,
naurattaa oivalluksellaan ja kasvaa loppua kohti. Lisäksi se päättyy riittävän
nopeasti eikä jää toistamaan itseään. Parhaimmillaan sketsi myös yllättää eli
kääntää tilanteet tavalla, jota katsoja ei osannut odottaa.”</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<br /></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">Mikä on hauskaa?</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">”Se on hyvin
persoonakohtainen kysymys eikä varmaankaan yhtä vastausta ole. Yleisellä
tasolla kaikkien mielestä hauskaa huumoria voi löytyä esimerkiksi piintyneistä
käsityksistä, stereotypioista, sukupolvien kohtaamisista tai vaikkapa
mieltymyksistä. Myös sukupuolierot ja ihmissuhdekiemurat yleisellä tasolla ovat
yleensä asioita, joista löytyy samaistumispintaa useimmille. Ja lähes kaikista
elämän osa-alueistahan löytyy hauskuutta, kun katsoo vähän eri näkökulmasta ja
uudesta vinkkelistä!”</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<br /></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">Missä menee hyvän maun
raja? Mille voi nauraa?</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">”Ammattikoomikoiden
mukaan mille vain voi nauraa, mutta se vaatii kyllä jo sitten taitoa,
pelisilmää ja rohkeuttakin. Huumori ei saa kuitenkaan mennä ilkeyden puolelle
tai kohdistua puolustuskyvyttömään. Esimerkiksi satiiri kohdistuu määritelmänsä
mukaan aina ylempään tahoon, eli valtaapitäviä voi mollata rajustikin, mutta
yhteiskunnan heikompia ei. Omasta mielestäni hyvän maun raja menee juurikin
siinä, että ei pilkata tai loukata ketään, vaikka tälle hyväntahtoisesti
nauretaankin.”</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<br /></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">Karmein sketsikokemuksesi?</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">”Pahimpia ovat
sellaiset sketsit, jotka eivät oikein tunnu etenevän mihinkään ja kestävät
tuhottoman pitkään: samaa asiaa jauhetaan ees ja taas eikä tajuta lopettaa,
vaikka vitsi tuli jo kerrottua useampaankin kertaan. Vielä pahempaa on, jos sketsin
idea ei aukea katsojalle ollenkaan tai mennään mauttomuuden puolelle. Kaiken
kaikkiaan tylsät, tyylittömät ja myötähäpeää aiheuttavat sketsit ovat
sellaisia, joista on jäänyt epämukava olo ja ne on halunnutkin unohtaa pian.”</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<br /></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">Miten löytää sketsi-ideoita?</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">”Sketsi-ideoitahan on
maailma pullollaan, kun vain osaa katsoa ja nähdä asioita vähän eri kulmista!
Sketsin kirjoittaminen ei ehkä olekaan niin paljon jonkin uuden asian kuin
uuden näkökulman keksimistä. Kannattaa siis kulkea avoimin mielin ja silmin ja
pohtia ihmisten tekoja, niiden taustoja ja vaihtoehtoisia toimintamalleja:
entäs jos tuo tekisikin noin tai näin, jos tämä tilanne tapahtuisikin tuolla
tai siellä...? Tilannekomiikkaa tapahtuu meille kaikille varmaan päivittäin,
kunhan sen vain näkee sellaisena!”</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<br /></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">Minkä neuvon annat
kirjoittajille?</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">”Jos jokin tilanne tai
asia tuntuu itsestä hauskalta, se on sitä todennäköisesti myös jonkun muun
mielestä. Ainoa selkeä kriteeri on, että liian sisäpiirijuttuja ei kannata
kirjoittaa laajalle yleisölle; aina pitää olla sen verran kosketuspintaa, että
satunnainen katsojakin ymmärtää mistä on kysymys. Teatterille kirjoittamisessa
on lisäksi vielä se ero, että näyttämöllä tulkinta saa useita lisätasoja:
puvut, äänet, näyttelijöiden karakterisointi ym. Näin ollen paperilla ihan suht
ok, ei niin haha-hauska teksti saattaa lavalla herätä aivan uudella tavalla
henkiin ja olla hulvaton naurupommi näyttelijöiden esittämänä.”</span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8-rmj7EIIIXhQtutjdKrtF3l0LlVNjdmRM9vMn9NyBzYcXESFYAchEcV26Eqovp9Xxvg0Zzm4ihFqX_CCp1cbSqmGScNAuA_QcRls6o7ghxQMDygeR3gG5EjfebJOLZB-CiEBBLjxG2I/s1600/Kimmo+Suortamo+Y%25C3%25B6n%25C3%25A4yt%25C3%25B6s+%25C2%25A9%25C2%25A0Jiri+Halttunen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="667" data-original-width="1000" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8-rmj7EIIIXhQtutjdKrtF3l0LlVNjdmRM9vMn9NyBzYcXESFYAchEcV26Eqovp9Xxvg0Zzm4ihFqX_CCp1cbSqmGScNAuA_QcRls6o7ghxQMDygeR3gG5EjfebJOLZB-CiEBBLjxG2I/s320/Kimmo+Suortamo+Y%25C3%25B6n%25C3%25A4yt%25C3%25B6s+%25C2%25A9%25C2%25A0Jiri+Halttunen.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: xx-small;">Yönäytös © Jiri Halttunen</span></td></tr>
</tbody></table>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<br /></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0px;">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%; margin: 0px;">Lisätietoa sketsihausta,
palkkioista ja JYAY:n opiskelijoille luodusta sketsikirjoittamisen tukipaketista löytyy Facebookista <a href="https://www.facebook.com/Kirjoittajanmatkassa/posts/2183340661746096"><span style="color: black; margin: 0px;">Kirjoittajan
matkassa -sivulta</span></a>.</span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-69059137715723067372019-06-12T12:36:00.001+03:002023-01-17T12:46:19.294+02:00Kirjoittamisen näköinen elämä<br />
<div class="MsoNormal">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQa6aEK6JQXZ65dbOUcbDrNvftsK0O5l8v7wcr-GK1FQ946A0lUR6zkU9e_GBaydqoi4wbGMwP0bmCa-Tq_44XkD5i6q9OdwBLLXoiR34hf3W3UM1deEIDi8fY5EDhnXQ7BMEiKiX7b1A/s1600/anne_kirjoittaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQa6aEK6JQXZ65dbOUcbDrNvftsK0O5l8v7wcr-GK1FQ946A0lUR6zkU9e_GBaydqoi4wbGMwP0bmCa-Tq_44XkD5i6q9OdwBLLXoiR34hf3W3UM1deEIDi8fY5EDhnXQ7BMEiKiX7b1A/s400/anne_kirjoittaa.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Martti Minkkinen</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Tiedätkö sen hetken, kun tajuaa olevasi kulkeutumassa sellaiseen
suuntaan, joka ei tunnu oikealta? Jokin tuntuu perusteellisella tavalla
väärältä, et voi edetä enää näin, mutta samalla pelkäät kuollaksesi pysähtymistä,
sillä sen jälkeen on uskallettava lähteä uutta kohti. Uusi suunta on aina riski.
Kun lopulta uskaltaa pysähtyä ja sanoa itselleen ääneen totuuden, jota on
pakoillut, vyöryy ylitse helpotuksen aalto. Ensimmäiset haparoivat askeleet
tuntuvat ilolta kantapäissä ja koko kehossa. Pelon ja epävarmuuden ylle nousee kummallinen
tyyneys, luottamus, ja silloin sen tajuaa: Jokin minussa on muuttunut, eikä
mikään tule enää koskaan olemaan aivan samanlaista kuin ennen tätä hetkeä.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Minä muistan hyvin oman hetkeni. Siitä on pian neljä vuotta. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Olin aloittanut kirjoittamisen perusopinnot, ja eräässä tehtävässä
kirjoittajan täytyi mennä itselleen tärkeään paikkaan pohtimaan sen tuntua ja
merkitystä. Niinpä minä olin suukottanut pikkuista tytärtäni hyvästiksi,
istunut autoon ja lähtenyt ajamaan. Ja nyt makasin perheemme mökin pihalla
auringossa, kaikki aistit avoimina, kuuntelin elokuun täyteläisyyttä, kirjoitin
muistivihkooni linnut ja tuulen, kaiken vihreyden, levollisen metsän rajan,
nurmen kostean tuoksun, vapauden ja lämmön, tuulen joka silitti hiuksiani.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Aloin ajatella tulevia vuosia työelämässä, joka repii ja
koettelee. Olin sitoutumassa tulevaisuuteen, joka ei tuntunut omalta, vain
siksi, etten uskonut tarpeeksi itseeni tavoitellakseni mitään muutakaan. Tunsin
äkillistä surua, kun ajattelin kaikkia tulevia vuosia ja vuosikymmeniä
akateemisessa oravanpyörässä, josta pakenisin ajoittain kirjoittamalla, mutta
aina vain harrastuksena, sivujuttuna, hetkittäin. Sekin aloittamani tarina,
joka tuntui paisuvan päässäni romaaniksi asti, ei tulisi koskaan valmiiksi
kaiken arjen keskellä. Sanat ja tekstinpätkät jäisivät aina pelkiksi pätkiksi,
haaveiksi, ja se teki kipeää. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Sillä ainahan minä olin tiennyt, että kirjoittaminen ei ollut
minulle mikään sivujuonne. Ei, se oli koko elämäni kantava asia, minuuteni ydin.
Ja siinä hetkessä, mökin viileässä ilmassa, viimeisiä päiviään hengittävän
kesän keskellä, minä pysähdyin. Aloin nähdä edessäni uuden tarinan, polun. Kirjoittamisen
olisi annettava nivoutua kaikkeen, sille oli sallittava uusia reittejä ja
uomia, sitä ei saisi enää pitää taskunpohjalla tai myöhäisillan väsyneissä
hetkissä.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Mökiltä palattuani uskalsin sanoa
tavoitteeni ääneen, tein siitä johtotähteni. Varasin kalenterista aikaa
tekstien työstämiselle ja opinnoille. Päätin lähteä väitöskirjassani tutkimaan luovaa
kirjoittamista ja sitä, miten sitä voidaan hyödyntää opettajien ammatillisen
kasvun tukena. Väitöstutkimuksessani yhdistyvätkin oma taustani opettajana ja
opettajankoulutuksen kehittäjänä sekä intohimoni kirjoittamiseen. Väitöstyö on
nyt puolivälissä, ja myös palkkatyössäni opettajankoulutuslaitoksella saan
työskennellä tekstien tuottamisen parissa. Olen vetänyt opettajien
kirjoittamisen työpajoja ja ryhmiä, ja jatkanut kirjoittamisen aineopintoihin. Ja
se mainitsemani tarina, siitä kasvoi romaanin käsikirjoitus. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Kuluneet vuodet eivät ole olleet helppoja,
mutta silti jokainen uusi askel on ollut edellistä varmempi. Enemmän minun
näköiseni. En kadu kipuiluja, en köyhyyttä, epävarmuutta. Ja minä muistan yhä
sen elotuulen. Se jäi minuun kiinni.</span><span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;"><o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
Anne Martin</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i>Kirjoittaja työskentelee opettajankoulutuslaitoksella tutkijana, rakastaa tarinoita ja tekee väitöskirjaa luovasta kirjoittamisesta ammatillisen kasvun tukena. </i></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-15628768252704831272019-04-17T12:11:00.001+03:002023-01-17T12:46:55.051+02:00Aiheutanko sanaraivoa?<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0nllg5gRAxv4AlCl9F3O665KHMsix9Hp8Ls_Ep0BTIsrcfRJK6AJSMWWT5JRlj0lqFftH4m7ULsGS5CFNDkXKz9YA-hgAQou4VYV32bvq1QdnMjuROJbgZs5NSguNqr71zxGyCuTdbO0/s1600/m%25C3%25A4mmi_kuvaaja_Risto+Puumalainen_pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="404" data-original-width="396" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0nllg5gRAxv4AlCl9F3O665KHMsix9Hp8Ls_Ep0BTIsrcfRJK6AJSMWWT5JRlj0lqFftH4m7ULsGS5CFNDkXKz9YA-hgAQou4VYV32bvq1QdnMjuROJbgZs5NSguNqr71zxGyCuTdbO0/s320/m%25C3%25A4mmi_kuvaaja_Risto+Puumalainen_pieni.jpg" width="312" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Risto Puumalainen</td></tr>
</tbody></table>
<span style="background-color: white; color: #373a3c; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 150%;"><br />Tutustuin Jari Tammen Suureen
ällösanakirjaan. </span><span style="background-color: white; color: #373a3c; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 150%;">Se avasi maailmaani.
En tiennyt, että yksittäiset sanat tai sanonnat voivat aiheuttaa noin vahvoja
tunteita. En tiennyt, että ärsyttävistä tai inhottavista sanoista ja
ilmauksista on netissä kymmeniä keskusteluketjuja. Facebookissakin on kuulemma
ryhmä nimeltään Kielletyt sanat. Niistä Jari Tammi on poiminut ison osan kirjan
sisällöstä. </span><br />
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: #373a3c; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Suuren ällösanakirjan silmäilylukeminen aiheutti
minulle paineita, sillä en halua olla ällö. Minun pitäisi siis opetella nuo
tuhannet kirjassa mainitut ällöt ilmaukset ja välttää niitä. Ellen sitten
joskus halua kirjoittaa superällösti ja käyttää kaikkia tuon kirjan sanoja.
Kirja toimisi silloin hyvänä lähteenä ällöä henkilöhahmoa luodessa. Paineitani
vähensi kirjassa oleva totuus: "Toisen lempisanonta on toisen
ärsöfraasi."<o:p></o:p></span></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: #373a3c; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Pidän totuutena myös seuraavia Tammen ajatuksia: jokaisen
ihmisen sanasto muodostuu lähes huomaamatta ja on aina monimerkityksellistä.
Niinpä ajoittain joku vastaanottaja voi pitää sanojamme ällöttävinä. Koska
tilanne on sama kaikille, niin paineiden ottaminen käytetyistä sanoista on jopa
vainoharhaista.<o:p></o:p></span></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: #373a3c; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Niinpä kirjoittajanakaan minun ei ehkä kannata ainakaan
ensimmäisenä miettiä, onko käyttämäni sana tai sanonta ällöttävä tai kulunut,
vaan käyttää osaamiani ja muistamiani sanoja tarinani kertomiseen.
Kustannustoimittajan valtaan ja vastuuseen kuuluu etsiä ja karsia ällöt sanat
ja ehdottaa niitä muutettaviksi. Tosin hänenkin muutosehdotuksensa jälkeen joku
lukija voi kokea sanaraivoa. Sellaista elämä on, koskaan ei voi olla kaikille
mieliksi. <o:p></o:p></span></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: #373a3c; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Tammen ajatuksia mukaillen jokaisella on vapaus
ja oikeus käyttää juuri niitä sanoja, joita halua ja osaa. Jokaisella
kuulijalla ja lukijalla on myös vapaus ja oikeus ärsyyntyä ällöinä pitämistään
sanavalinnoista ja miettiä niille parempia vaihtoehtoja.<o:p></o:p></span></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: #373a3c; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Sanat tai sanonnat eivät ole aiheuttaneet minussa
suuria tunteita, vaan kertomuksen tilanteet ja tunnelma. Täysin immuuni
sanavalintojen ällötykselle en kuitenkaan ole, sillä suutahdan sellaisten romaanien
vieraskielisten sanojen ja sanontojen kohdalla, joita ei ole suomennettu. Jos
lukijana en satu osaamaan sitä kieltä, niin tarinaan jää aukko, ellen etsi
sanojen merkitystä sanakirjojen avulla. Sellainen kirjoittajan ja
kustantajan sanavalinta saa lukijan tuntemaan itsensä tyhmäksi ja korostaa kirjoittajan
viisautta. <o:p></o:p></span></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: #373a3c; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Viisas meistä jokainen halunnee olla, vaikka tyhmänä
onkin joiltain osin helpompi elää. Silloin ei ainakaan murehdi turhia. Silloin
ei esimerkiksi huomaa ällöjä sanoja eikä siten pahoita mieltään. Sulavien,
sopivien, tuoreiden, jopa säkenöivien sanojen ja sanontojen käyttö osoittaa
tietynlaista viisautta. Sellaista viisautta minunkin pitäisi kirjoittajana
osoittaa. Tehtävä tuntuu mahdottomalta, mutta silti yritän, sillä nautin kirjoittamisesta. </span></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: #373a3c; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div style="background: white; line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="color: #373a3c; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Risto Puumalainen</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<o:p></o:p></div>
<br />Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-515113959894668983.post-77857458082328036552019-04-08T09:00:00.002+03:002019-04-08T09:00:55.227+03:00On kirjoittamisen aika<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: inherit; font-size: large;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1u-FnBkmUiEyO36HGGwOfj0NMRGK7xFlG_BYRF81I5UXGMCJ13aZNo_KaGk5R0CLIjAqfFZ7SoPEpDVW50R-J-I7-VRFesMHmfol-zvjJbdVWyr1ZKlsDccQ-O-N3T6IAqwdhAMctWgU/s1600/kellotaulu_pieni.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="523" data-original-width="509" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1u-FnBkmUiEyO36HGGwOfj0NMRGK7xFlG_BYRF81I5UXGMCJ13aZNo_KaGk5R0CLIjAqfFZ7SoPEpDVW50R-J-I7-VRFesMHmfol-zvjJbdVWyr1ZKlsDccQ-O-N3T6IAqwdhAMctWgU/s320/kellotaulu_pieni.png" width="311" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Panu Hämeenaho</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit; font-size: large;">Hae kirjoittamisen perusopintoihin 8.-23.4.2019.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large; font-weight: normal;"><a href="https://www.avoin.jyu.fi/fi/opintotarjonta/kirjoittaminen/kirjoittamisen-perusopintojen-haku-ja-valintaperusteet" target="_blank">Hakuohjeet</a></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0