Hyötyvätko organisaatiot bloggaamisesta?

Kuva: CC Steve Bridger

Kimmo Svinhufvud kysyy, miksi asiantuntijan tai sellaiseksi haluavan kannattaa pitää blogia
(http://www.kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/2010/09/01/mita-hyotya-bloggaamisesta-on/)
Minä kysyin tietokirjoittamisen kurssilla, miksi organisaatiolla kannattaisi olla blogi?

Organisaatioblogille löydän ainakin seuraavat viisi hyötyä:

1) Palveluista ja tuotteista kertominen

Blogi on yksi tapa kertoa palveluista ja tuotteista. Myyntiotetta kannattaa silti varoa. Blogi ei saa tuntua markkinoinnilta. Tuotteista ja palveluista kannattaa kertoa neutraalisti, jättää superlatiivit sivuun, tarjota lukijaa hyödyttävää tietoa. Tälle niin kutsutulle sisältömarkkinoinnille organisaatioblogi on mitä oivallisin alusta.
 
2) Vuoropuhelun luominen ja ylläpitäminen

Blogi mahdollistaa vuoropuhelun ihmisten välillä. Blogissa saa olla rento, tuttavallinen ja hauska. Organisaatioblogin kirjoittajana et kirjoita neutraalia tekstiä kasvottomalle massalle, vaan kirjoitat henkilökohtaisella otteella mieluiten omalla nimelläsi. Blogista tekee blogin kommentointimahdollisuus. Blogin sielu ei ole olla business-to-business, eikä edes business-to-customers, vaan human-to-human. Ihmiseltä ihmiselle.
 
3) Asiantuntijuuden kasvattaminen

Asiantuntijat voivat blogin kautta tuoda esiin asiantuntija-alueitaan. Ja vielä parempaa – kasvattaa asiantuntemustaan. Blogi on yksi väylä verkostoitua ja saada uusinta tietoa. Blogi tarjoaa asiantuntijalle kanavan yhteydenottoihin.

4) Näkyvyyden ja tunnettuuden kasvattaminen

Hyvin huollettu, aktiivisesti päivittyvä blogi lisää tunnettuutta ja tukee positiivista brändinäkyvyyttä. Otetaanpa testi. Haluat tietää, miksi helmikuussa on ollut niin paljon pilvisiä päiviä. Googlen kärkihakutuloksien kautta päädyt sääpalveluita tarjoavan yrityksen blogiin, jossa valistunut meteorologi kertoo viime päivien pilvimassojen muodostumisen syistä. Siinäpä organisaatio paikallaan, tuumit.

5) Yrityskansalaisuus, yhteiskuntavastuu

Organisaatiollasi on sanottavaa ilmastonmuutoksesta, näppinsä pelissä nuorten työllistämisessä, näkemys juuri nyt mediassa jylläävään sähkönkulutus-keskusteluun. Kerro se blogissa! Blogi on oiva tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se tarjoaa yhden vaikutuskanavan. Tarttuminen ajankohtaiseen keskusteluun lisää organisaatiosi mainetta ajan tasalla olevasta, aktiivisesta ja yhteiskuntaan vaikuttavasta organisaatiosta.

Rohkenen siis vastata, että organisaatiot hyötyvät bloggaamisesta. Mutta vain tällä ehdolla: hyvä organisaatioblogi ei synny sattumalta vaan vaatii taakseen järkevät tavoitteet, systemaattista työtä ja jatkuvaa kehittämistä – aivan kuten mikä tahansa organisaation viestintäpalettiin kuuluva kanava.

Lotta

Rosoreunainen kurkistusaukko

 
Intoilen edelleen blogeista, vaikka olen puuhastellut niiden parissa yli 13 vuotta. Blogit sytyttävät, koska ne tarjoavat kurkistusaukkoja laajaan kirjoon ihmismieliä. Blogit viihdyttävät, tarjoavat tietoa ja kokemuksia, antavat vertaistukea ja inspiraatiota. Blogien elämänmaussa ja säröissä on niiden suurin viehätys: kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa.

Minulle blogit ovat olleet myös kirjoittajan sormiharjoittelua ja leikkikenttiä. Blogeissa olen voinut heittää vapaalle, kirjoittaa pilkkua viilaamatta ja sokka irti. 

Visu ja vimpaimet koristelevat sisältökakun

Olen paasannut blogien ja muun somen ilosanomaa Helsingin suomenkielisessä työväenopistossa vuodesta 2008 lähtien. Kurssien pääpaino on välineen mahdollisuuksien ymmärtämisessä ja sisällöntuottamisen arkipäiväistämisessä: blogi itsessään on vain kehikko, henkiin se herää pitkäjänteisellä työllä. Kokemukseni isojen tekstimassojen työstämisestä ja pakottautuminen kirjoittamaan ammattimaisesti, inspiraatioita odottamatta, on varmasti poikinut joukon neuvoja myös kurssilaisten käyttöön. Mikäli blogiaan aikoo tavoitteellisesti ylläpitää, kirjoitettava on silloinkin kun ei oikein olisi mitään sanottavaa.

Lempisanani kursseilla taitaa olla omaäänisyys. Ääni ratkaisee saako jatkaa esiintymistä ja jatkaako lukija lukemista. Asia ja aihe toki myös, mutta jos lukija ei pysty erottamaan blogin kirjoittajan omaa ääntä, suhteesta ei tule kovin pitkäikäistä ja sitoutunutta; mikä tahansa samaa asiaa sisältävä blogi voi hypätä tilalle.

Omaäänisyys ei synny kikkailemalla, sen saavuttaa parhaiten kun lukija haistaa ja maistaa blogikirjoittajan intohimon ja palon omaan aiheeseensa. Lukijan pitää saada vielä tunne siitä, että kirjoittaja laittaa itseään likoon, asettuu alttiiksi - kaikkea silti paljastamatta.

Omaäänisyyden lisäksi blogin on myös ulkoisesti istuttava kirjoittajan persoonaan ja haluttuun mielikuvaan siitä millainen blogi on kyseessä. Verkkolukija on raaka, hän päättää noin kahdessa sekunnissa jääkö sivulle vai huiteleeko muualle. Silmille on oltava kiinnittimiä ja mielelle koukkuja. Blogin peruselementit, yleensä sivupalkkeihin sijoitetut metatiedot, antavat yhdellä nopealla sivuvierityksellä arvokasta tietoa blogista ja sen kirjoittajasta.

Pakollisissakin kuvioissakin voi olla luova. Muinaisessa puutarhablogissani blogin arkisto oli komposti ja tuoreimmat merkinnät vastakylvettyjä.

Mitähän sille kuuluu?

Blogi ei valmistu koskaan. Parhaimmillaan se kulkee mukana elämässä ja kehittyy kuten kirjoittajansakin. Lukijalle blogikirjoittajasta voi tulla yhtäläinen tuttu kuin lempisarjan päähenkilöstä. Blogien kuvallisuus - erityisesti muoti- ja lifestyleblogirintamalla - tekee blogikirjoittajista myös kaduilla tunnistettavia. Vaikka blogien visuaalisen ilmeen trendikkyys ja käytettävyys nykyään korostuvat, lukijan sitouttaminen ei ole kiinni uusimmista sivupalkkikilkkeistä tai oman pärstän esilletuonnista: side syntyy jatkumosta. Mennessäni The Sartorialist -blogiin tiedän näkeväni Euroopan kaduilla kuvattuja tyylikkäitä pukeutujia ja klikatessani itseni Arkitehtiin, tiedän kuulevani keskiäkäisen suomalaisitalialaisen sarkastista kannanottamista.

Tarpeeseen luodut

Jo kirjoittamisen oppiaineen proseminaarityössä vuonna 2006 pohdin blogeja (Bloggaan, siis olen! Blogikirjoittamisen vaikutus identiteettiin) ja ennakoin, että blogeista tulee lähes yhtä yleisiä kuin kännyköistä. Kursseilla blogien yleistyminen näkyy hyvin. Harva enää ilmoittaa vain "tykkäävänsä kirjoittaa", suurimmalla osalla blogiin on jokin selkeä tarve: se on alusta muistoille ja kokemuksille, yhteydenpitoväline muihin, tiedotuskanava asiakkaille.

Olipa blogi yksityinen tai ammatillisen profiilin nostamiseen luotu, se saa näkyvyyttä  vain pitämällä mölyä itsestään. Blogin perusosoitetta ja yksittäisten merkintöjen pysyviä linkkejä pitää jakaa ja pitää esillä omassa sähköpostiallekirjoituksessaan, omissa someprofiileissaan ja kommentoidessaan muiden blogeissa. Aktiivisuus muissa blogeissa ja jälkien jättäminen ympäri verkkoa tuo liikennettä omaankin blogiin.

Kirjoittajan matkassa -blogi sijoittuu minulle kategoriaan "vertaistukea ja tietoa". Toivottavasti blogi löytää yleisönsä ja synnyttää ympärilleen keskustelua!

Minni Niemelä

Juhlapäivä

Kuva: Panu Hämeenaho

Kirjoittajan matkassa -blogimme käynnistyi vuosi sitten.

 Hyvää Runebergin päivää!