Sivut

perjantai 12. lokakuuta 2018

Tuoretta verta kaivataan – kutsu kauhun maailmaan


Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry julkaisi viime heinäkuussa ainutlaatuisen suomalaisen Tuorettaverta – Kauhukirjoittajan oppaan, jonka ovat toimittaneet Marko Hautala, Anne Leinonen ja Mia Myllymäki.

Kauhukirjallisuus on ollut nosteessa pitkään. Uranuurtajia Suomessa ovat muun muassa Marko Hautala ja Tiina Raevaara, joiden teokset keräävät paitsi lukijoita myös ansaittuja kehuja. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry on valtakunnallinen yhdistys, joka on kunnostautunut kirjoitusoppaiden julkaisijana. Muutama vuosi takaperin yhdistyksessä havaittiin, että kauhu kiinnostaa sekä lukijoita että kirjoittajia, mutta kauhukirjallisuudesta ja kauhun kirjoittamisesta kiinnostuneille ei ole Suomessa julkaistu omaa teosta!

Kauhu on lajina omintakeinen, eikä aina ole helppoa hahmottaa, mikä teos luokittuu kauhuksi. Tuoretta verta -oppaassa Boris Hurtta ja Markus Harju luotaavat artikkeleissaan Suomessa julkaistua kauhua vuodesta 1846 nykypäivään. Tuoretta verta ei siis ole vain kirjoitusopas, vaan sopii myös niille, jotka mieluummin lukevat ja tutkivat muiden kirjoittamaa kauhua.

Kuulin opasideasta kanssatoimittajaltani Anne Leinoselta vuonna 2015, kun olin Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n hallituksen uusi jäsen. Kauhuopasta ideoitiin ”toteutetaan sitten joskus” -ajatuksella. Puheenjohtajakaudellani 2016 opashanke ei käynnistynyt, mutta kysyin tuolloin Marko Hautalan kiinnostusta tulla toimituskuntaan. Halusimme Anne Leinosen kanssa oppaan kärkitoimittajaksi kauhun ammattilaisen, joka tuntee genren hyvin. Itse tarjouduin oppaan toimittajaksi oppimismielessä. Olin aiemmin toimittanut novelliantologioita, mutta en artikkelikokoelmaa, ja minua kiinnostivat tietotekstin ja kaunokirjallisuuden toimittamisen erot.

Toimituskunta kokoontui kesällä 2017 Vaasassa, missä ideoimme sisällysluetteloa Marko Hautalan johdolla. Pohdimme myös tarkkaan, keitä kauhun osaajia pyytäisimme kirjoittamaan artikkelin toivomastamme aiheesta ja näkökulmasta. Halusimme kattavan, muttei liian laajaa otosta kauhusta lajityyppinä. Päädyimme jakamaan kirjan kahteen osaan: ensimmäisessä käydään läpi kauhugenren historiaa ja lajeja, toinen osa on käytännönläheisempi, se antaa kirjoittajille pureksittavaa ja vinkkejä oman kauhun kirjoittamiseen.

Anders Fager kertoo artikkelissaan ”Realistiset peikot” epätodellisen tekemisestä todeksi ja tekstin logiikan säilyttämisestä. Kauhun alalajeista esitellään eksistentiaalinen kauhu (Jussi K. Niemelä) ja kehokauhu (Artemis Kelosaari). Anne Leinonen yhdistää kauhua kansanperinteeseen, ja Marko Hautala kirjoittaa psykologisesta kauhusta. Oman korteni artikkelikekoon kannoin kirjoittamalla kliseistä – miksi niitä ei kannata säikkyä, mutta miksi ne kannattaa opetella tuntemaan. Kaikkiaan oppaassa on kymmenen artikkelia.

Kokemus on ollut avartava ja opettavainen, jopa riemukas. Toimituskunnan ja kirjoittajien kanssa työskentely oli mutkatonta. Eniten huolta prosessin aikana aiheuttivat teosten nimien esitystavat, ja kursivointeja ja lainausmerkkejä tarkastettiinkin moneen kertaan. Tuoretta verta on saanut innostuneen vastaanoton. Toimittajana olen ylpeä teoksesta, jolle selvästi on ollut kysyntää.

Mia Myllymäki