Sivut

torstai 26. huhtikuuta 2018

Mutta kuka kirjoitti sanat?


Ootko ikinä pysähtynyt miettimään, mistä sanat ovat saaneet alkunsa ja mistä muodostuu sanojen mahti? kysyi Mariska haastatellessani häntä kirjaani Mutta kuka kirjoitti sanat? varten. Vastaus kysymykseen oli helppo, sillä minä olen. 
Selkeää vastausta minulla ei ole, mutta ratkaisua kysymykseen olen etsinyt opiskelemalla kirjoittamista ja musiikkia, tutkailemalla maailmaa, lukemalla, kirjoittamalla ja puhumalla. Sanojen mahtia miettiessäni päädyin kirjoittamaan uusinta kirjaani. Ryhdyin myös kirjoittamaan sanoituksia kuvitteellisiin kappaleisiin oppiakseni, kehittyäkseni ja tehdäkseni jotakin, mikä on minusta vaikeaa.

Päätin lähestyä biisien sanoituksia harjoittelemalla niiden kirjoittamista ja haastattelemalla suomalaisia taiteilijoita, jotka ovat kirjoittaneet menestyneitä ja pidettyjä lauluja. Matka yhdeksän upean muusikon ajatuksiin oli huikea. Innostuin, haltioiduin ja ihmettelin. Haastatteluiden lisäksi halusin kertoa lukijalle musiikin, sanoitusten ja kirjoittamisen merkityksestä.

Sanat, jotka yhdistyvät musiikkiin luovat maailman, joka on kaunis ja puhutteleva. Musiikki, sanat ja kirjoittaminen avaavat oven seikkailuun. Ne antavat mahdollisuuden avautua maailmalle ja ymmärtää omaa itseä. Sanoilla ja musiikilla voimme koskettaa ja muuttaa maailmaa.

Kirjoittaminen ja musiikki, kuten taide muutoinkin, tarjoaa turvallisen mahdollisuuden harjoitella tuntemattomalle altistumista, riskin ottamista ja epävarmuuden sietämistä. Minäkin päätin kokeilla jotakin uutta ja avautua erilaiselle tavalle kirjoittaa tietoa. Tosin kesti melko pitkään ennen kuin keksin, miten kirjani tahdoin kirjoittaa. Kirjan tullessa loppusuoralle päätin kirjoittaa vuoden 2018 aikana viikottain ainakin yhteen biisiin sanoitukset.

Tämän viikon sanoitukset ovat vielä tekemättä. Mielessä pyörii Mozartin ooppera Lempeä Titus ja sen tarina. Mitä ajatuksista tällä kertaa syntyy, en vielä tiedä. Sen tiedän, että kynän osuessa paperiin alkaa seikkailu, jonka vain sanat minulle mahdollistavat. Siksi toivon, että Sinäkin koet kirjoittaessasi sanojen mahdin ja annat musiikin kuljettaa sinut maailmaan, josta et kenties tiennytkään.

Susa Ruuhilahti

Lähteet:
Rantama, Vesa, Tomi, Anni. 2017. Romantiikka? Tuli&Savu nro. 88. Runoyhdistys Nihil Interit ry.

Ruuhilahti, Susa. 2018. Mutta kuka kirjoitti sanat? Westpro4U/Nektaria ry.

Mutta kuka kirjoitti sanat? kirjassa on haastateltu Palefacea, Pauli Hanhiniemeä, Mariskaa, Saara Törmää, Vilma Alinaa, Sinikka Svärdiä, Tommi Läntistä, Marko Saarestoa ja Markku Impiötä.

Kirja julkaisiin 13.4.2018 ja sitä voi tilata maksutta: levottomatsanat@gmail.com (postimaksut tilaaja maksaa itse). Kirjan voi myös lukea pdf-versiona: www.nektaria.fi/materiaalit —> Mutta kuka kirjoitti sanat?



perjantai 6. huhtikuuta 2018

Etäopiskelijan tunnustuksia



Edessäni kimaltaa turkoosi meri ja valkoisin koskaan näkemäni ranta. Aurinko tarjoilee polttavan kuumia säteitä. Allani heiluu riippukeinu. Joudun pian sulkemaan läppärin, koska haluan ottaa hetken omaa aikaa. Aistia tuulen ihollani ja pujottaa varpaani samettiseen hiekkaan. Tanssia kohti aaltoja sekä kellua rentona niiden kohistessa korvaani.

Palaan työskentelypisteelleni täysin virkistyneenä sekä rentona ja alan kirjoittaa innolla, kuten olen tehnyt koko opintovapaani ajan. Onpa kirjoitusympäristöni sitten balilaisessa rantakahvilassa tai japanilaisessa puutarhassa lentokentän vieressä.

Lähdin unelmieni opintomatkalle viime vuoden elokuussa. Olin innoissani: saisin viettää kymmenen kuukautta rakkaimpien harrastusteni kanssa. Kirjoittamisen ja matkustamisen.

Vaikka kirjoitan työkseni ja vaikka olisin kuinka motivoitunut työpöytäni ääressä Suomessa, en ole aiemmin kokenut samanlaisia huippuhetkiä kuin nyt kirjoittamisen perusopintoja tekevänä etäopiskelijana. Innostuksen ja luovuuden suuret aallot eivät tunnu loppuvan koskaan. Yksi syy siihen on varmasti nämä kauniit, vaihtuvat työskentelymaisemat. Ne ruokkivat flow-tilaani ja virittävät minut täydelliseen kirjoitusvireeseen. Oloon, josta en haluaisi irrottautua. Siinä teksti juoksee ajatustakin nopeammin ja kehoni tuntee kokonaisvaltaisen mielihyvän. 

Opiskelijan riippumatto tai puistonpenkki ovat fysioterapeutin kauhukuvia, mutta minulle ne ovat mitä parhaimpia tsemppaajia. Asetan päivittäin itselleni tietyn työskentelyajan. Työskentelen yleensä korkeintaan kaksi tuntia samassa paikassa. Se voi riittää päivän kirjoitustyöksi. Deadlinen lähellä saatan joskus kirjoittaa kuusi tuntia, mutta se on maksimiaika, jonka vietän läppärini kanssa päivittäin. Aika sisältää myös muut kirjoitushommani, kuten Adventurista-blogini (www.menaiset.fi/adventurista) päivittämisen. Tämä kaikki tuntuu uskomattomalta vapaudelta ja etuoikeudelta, etenkin ympärivuorokautisia opiskelu- ja työpäiviä sisältävän 22 ruuhkavuoden jälkeen.

Yritän yleensä kirjoittaa heti aamusta. Joskus hiljainen majapaikka toimii siihen parhaiten, toisinaan menen kirjoittamaan kahvilaan vaikka keskelle aasialaista aamutoria. Nappaan kirjoituksiini usein mukaan senhetkisen paikan tunnelmaa, vuorovaikutusta ja ihmisten toimintaa.

Mutta kirjoittamisen opinnot ovat niin paljon muuta kuin pelkkää kirjoittamista. Yritän lukea paljon, ideoin ja suunnittelen. Juttelen niin paikallisten kuin turistien kanssa ja kuulen uskomattomia tarinoita. Kehittelen päässäni hahmoja sekä tilanteita, joita voin käyttää mahdollisesti myöhemmin. Otan kuvia ja visualisoin mielenkiintoisimpia hetkiä lisää päässäni. Sanat ja tarinat kehittyvät mieleeni sekä muistikirjojen sivuille ennen kuin avaan koneeni.

Jos kirjoittaminen ei jonain hetkenä innosta, pidän tauon ja lähden vaikka suosikkipaikkaani veden äärelle tai ihmishulinaan jonnekin muualle. Olen erittäin onnellinen, että osaan jo hellittää ja minulla on nyt mahdollisuus siihen. Opintovapaani aikana olen oppinut lisää tästä luovuttamisen taidosta; monessa vierailemassani maassa elämisen tahti on rennompi.

Onneksi olen ymmärtänyt vihdoin, että kaikkea ei tarvitse suorittaa hikihatussa eikä lopputuloksenkaan pidä olla aina täydellinen. Olen luopunut ennen kaikkea stressaavista ajatuksistani, joihin kulutetun ajan voi käyttää hyödyllisemminkin. Mitä enemmän opiskelen oman elämäni editointia, sitä nautinnollisemmaksi matkani kirjoittajana muuttuu.

Annakaisa Vääräniemi