Kun loppukesällä tulee kaksi vuotta täyteen kirjoittamisen
opintojen parissa, pestini vaihtuukin saman tien kirjoittamisen sosiaalisesta
ja riemukkaasta todellisuudesta tutkijankammion hiljaiseen mutinaan ja
teoreettisten niteiden lehteilyyn. Komiikka eli huumori, varsinkin kirjallinen
sellainen, onkin kiitollinen loppumattoman pohtimisen kohde, tuttu ja
määrittelemätön, universaali mutta aina tilannekohtainen. Huumorin
määritteleminen onkin yhtä helppoa kuin – Kurt Vonnegutia vapaasti lainaten –
työntää hehkuvalla raudalla voita kissan takapuoleen.
Ehkä sallitaan pieni teoreettinen pohdinta huumorista ja
kirjoittamisesta, ikään kuin lämmittelyksi, ennen vakavaa hiljentymistä
juhannussaunassa. Kirjoittamisella ja huumorilla on paljon yhteistä. Molemmat ovat
olennaisesti sosiaalista toimintaa, jotka syntyvät yhteisöstä ja yhteisölle.
Kirjoittaminen ja huumori ovat merkityksiä tuottavia ja niillä pelailevia
tekoja, jotka ilman yhteisöä, vastaanottajaa (lukijaa, naurua) jäävät
teoreettisiksi ajatuksiksi ilman vaikutuksia. Tästä syystä molempiin liittyy
sellaisia käsitteitä kuin lajintuntemus, intentionaalisuus
(tarkoituksellisuus), ajoitus, taito, tyyli ja tekniikka. Veikko Huovisen Havukka-ahon
ajattelijan (1952) omituisin hahmo, Kuoliaaksinaurattaja, on jalostanut tämän
huumorin systemaattisen aspektin korkeimmalle tasolle. ”Hänen puhevirrassaan
oli kaiken kaikkiaan jotain pirullisen järjestelmällistä, herkeämättömästi
jauhavaa, piinaavaa ja leikittelevää.”
Eeva-Liisa Manner runoilee ”Kromaattisissa tasoissa”, että
”Huumori on pakoa, taittava peili sille / joka ei voi katsoa ilmiöitä suoraan /
kovassa valossa.” Asiasta voi olla eri mieltä, kuten englantilainen filosofi
Simon Critchley (s. 1960). Hänen mukaansa huumori ei ole eskapismia, vaan
päinvastoin tietoisuuden lisääntymistä, realistista mutta relativistista
suhdetta maailmaan ja ihmisyyteen. Hyvä huumori on siis tietoa: se puhuttelee
ajattelua ja älyä ja saa ne vääristymään mielihyvää aiheuttavalla tavalla,
sopivasti. Kirjoittamisen lailla huumori ja komiikka ovat maailman,
todellisuuden ja kokemuksen tarkastelun,
käsittelemisen ja merkityksellistämisen välineitä. Molemmissa käyttäjä
voi säätää linssin tarkkuutta, tuottaa laajan spektrin huomioita ja sävyjä
piinallisen tarkasta arvaamattoman absurdiin kirjoon.
 |
| Kuva: https://www.flickr.com/photos/nsarchives/ |
Kirjoittamisen opettajat vetäytyvät hiljalleen lomalle ja
palaavat työhön elokuun aikana. Hauskaa ja rentouttavaa kesää!
Juri Joensuu
