Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry julkaisi viime
heinäkuussa ainutlaatuisen suomalaisen Tuorettaverta – Kauhukirjoittajan oppaan, jonka ovat toimittaneet Marko Hautala, Anne
Leinonen ja Mia Myllymäki.
Kauhukirjallisuus on ollut nosteessa pitkään. Uranuurtajia
Suomessa ovat muun muassa Marko Hautala ja Tiina Raevaara, joiden teokset
keräävät paitsi lukijoita myös ansaittuja kehuja. Suomen tieteis- ja
fantasiakirjoittajat ry on valtakunnallinen yhdistys, joka on kunnostautunut
kirjoitusoppaiden julkaisijana. Muutama vuosi takaperin yhdistyksessä havaittiin,
että kauhu kiinnostaa sekä lukijoita että kirjoittajia, mutta kauhukirjallisuudesta
ja kauhun kirjoittamisesta kiinnostuneille ei ole Suomessa julkaistu omaa
teosta!
Kauhu on lajina omintakeinen, eikä aina ole helppoa
hahmottaa, mikä teos luokittuu kauhuksi. Tuoretta
verta -oppaassa Boris Hurtta ja Markus Harju luotaavat artikkeleissaan
Suomessa julkaistua kauhua vuodesta 1846 nykypäivään. Tuoretta verta ei siis ole vain kirjoitusopas, vaan sopii myös
niille, jotka mieluummin lukevat ja tutkivat muiden kirjoittamaa kauhua.
Kuulin opasideasta kanssatoimittajaltani Anne Leinoselta
vuonna 2015, kun olin Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n hallituksen
uusi jäsen. Kauhuopasta ideoitiin ”toteutetaan sitten joskus” -ajatuksella. Puheenjohtajakaudellani
2016 opashanke ei käynnistynyt, mutta kysyin tuolloin Marko Hautalan kiinnostusta
tulla toimituskuntaan. Halusimme Anne Leinosen kanssa oppaan kärkitoimittajaksi
kauhun ammattilaisen, joka tuntee genren hyvin. Itse tarjouduin oppaan
toimittajaksi oppimismielessä. Olin aiemmin toimittanut novelliantologioita, mutta en artikkelikokoelmaa, ja minua kiinnostivat tietotekstin ja
kaunokirjallisuuden toimittamisen erot.
Toimituskunta kokoontui kesällä 2017 Vaasassa, missä
ideoimme sisällysluetteloa Marko Hautalan johdolla. Pohdimme myös tarkkaan,
keitä kauhun osaajia pyytäisimme kirjoittamaan artikkelin toivomastamme
aiheesta ja näkökulmasta. Halusimme kattavan, muttei liian laajaa otosta kauhusta
lajityyppinä. Päädyimme jakamaan kirjan kahteen osaan: ensimmäisessä käydään
läpi kauhugenren historiaa ja lajeja, toinen osa on käytännönläheisempi, se
antaa kirjoittajille pureksittavaa ja vinkkejä oman kauhun kirjoittamiseen.
Anders Fager kertoo artikkelissaan ”Realistiset peikot”
epätodellisen tekemisestä todeksi ja tekstin logiikan säilyttämisestä. Kauhun
alalajeista esitellään eksistentiaalinen kauhu (Jussi K. Niemelä) ja kehokauhu
(Artemis Kelosaari). Anne Leinonen yhdistää kauhua kansanperinteeseen, ja Marko
Hautala kirjoittaa psykologisesta kauhusta. Oman korteni artikkelikekoon kannoin
kirjoittamalla kliseistä – miksi niitä ei kannata säikkyä, mutta miksi ne
kannattaa opetella tuntemaan. Kaikkiaan oppaassa on kymmenen artikkelia.
Kokemus on ollut avartava ja opettavainen, jopa riemukas. Toimituskunnan
ja kirjoittajien kanssa työskentely oli mutkatonta. Eniten huolta prosessin
aikana aiheuttivat teosten nimien esitystavat, ja kursivointeja ja lainausmerkkejä
tarkastettiinkin moneen kertaan. Tuoretta
verta on saanut innostuneen vastaanoton. Toimittajana olen ylpeä teoksesta,
jolle selvästi on ollut kysyntää.
Mia Myllymäki
