Aki Ollikaisen (s. 1973) esikoisromaani Nälkävuosi (Siltala) voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2012.
Milla Ollikaisen (s. 1974) esikoisromaani Veripailakat
ilmestyy syksyllä 2013 Liken kustantamana. Käsikirjoitus voitti Liken ja Suomen
dekkariseuran Rikos kannattaa -kilpailun vuonna 2012.
Ollikaiset asuvat tällä hetkellä Eeva Joenpellon
kirjailijakodissa Sammatissa.
Aki: Kirjoitin ensimmäiset liuskat Nälkävuodesta alunperin
Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston Kirjoittamisen opinnoissa
romaanikurssille. Aihe toki oli tuolloin ollut mielessä jo jonkin aikaa. Sain
tekstistä kannustavaa palautetta, mikä innosti osaltaan jatkamaan
kirjoittamista. Muutenkin kirjoittajakoulutuksessa saamani palaute oli suurelta
osin positiivista, ehkä enemmänkin olisi voinut tulla kriittistä palautetta.
Romaanikurssilla syntyi myös Nälkävuoden synopsis.
Yksittäisistä ohjeista mieleen jäi Pauliina Vanhatalon kehoitus kiinnittää
huomiota siihen, etteivät Mataleenan, Marjan ja Juhon hahmot jää liian ohuiksi
säätyläisveljesten rinnalla. Mitä pidemmälle käsikirjoitus eteni, sitä enemmän
ongelma näytti olevan päinvastainen.
Milla: Veripailakoiden ensimmäiset parikymmentä liuskaa
syntyivät Marita Kärkkäisen pitämälle romaanikurssille toukokuussa 2012. Liken
kilpailu oli julkistettu maaliskuussa, ja Kärkkäinen kannusti osallistumaan.
Suhtaudun yleensä teksteihini lamauttavan ylikriittisesti enkä oikein usko
kehuja, mutta kurssilla tuli tunne, että nyt kannattaisi tosissaan yrittää.
Jatkoin tekstiä itsenäisesti aineopinnoissa. Palautin Johanna
Hulkolle luettavaksi suunnilleen kolmasosan käsikirjoituksesta kesäkuussa.
Hulkon palautteesta päällimmäiseksi jäi mieleen lausahdus: Nyt pidät vaan pään
kylmänä ja kirjoitat tekstin valmiiksi. Ne olivat oikeat sanat juuri siihen
kohtaan; olin hyvin lähellä luovuttamista, koska teksti ei ollut mielestäni
tarpeeksi hyvä kilpailuun.
Ollikaisten perheessä palaute on myös perheen sisäinen asia.
Aki: Nälkävuotta kirjoittaessani luetutin joka ilta
kirjoittamani pätkät Millalla. Palautteen saaminen tuoreeltaan tuntui
tärkeältä. Halusin olla koko ajan varma, että olen menossa oikeaan suuntaan.
Milla: Dekkaria kirjoittaessani en ole kovin usein pyytänyt
Akia lukemaan tekstiä, koska laji on hänelle vieras. Akilta tarvitsemani
palaute on oikeastaan vertaistukea; että kotona on joku, jolle voi puhua
kirjoittamisesta – siis valittaa, kun se ei suju. Mutta aina silloin tällöin
Aki löytää tekstistäni jotain sellaista hyvää, jota en ole itse noteerannut. Se
auttaa näkemään, mikä on itselle niin luontaista, ettei sitä edes tajua
osaavansa.
Linkkejä: Helsingin sanomien esikoispalkinto, Yle uutiset Nälkävuodesta, Veripailakat voittaa kirjoituskilpailun, Sammatin kirjailijakoti.
