Sinusta ei tule koskaan kirjailijaa, sinun on edes turha
haaveilla siitä. Olet valitettava keskinkertaisuus.
Tällaista kritiikkiä Laila Hirvisaari sai eräältä Nuoren Voiman Liiton
arvostelupalvelun naisihmiseltä nuorena kirjailijanalkuna (ks. lisää teoksesta Kirjailijan työmaat, 2007). Se osui ja upposi
15-vuotiaaseen, ja aiheutti lähes kahden vuosikymmenen tauon Hirvisaaren
kirjoittamiseen.
Löysä, huolimaton ja kertakaikkisen kulunut
Mitä yhteistä Lailalla ja minulla on? Sitä en tiedä, mutta
hänen kokemuksensa kosketti. Lähetin omat käsikirjoitukseni viidelle
arvostelupalvelulle alkuvuodesta 2009. Ensimmäisenä takaisin saamani palaute
kosketti myös. Palautteenantaja jakoi näkemyksiään lähettämästäni nipusta,
jonka kerronta on löysää ja ilmaisu huolimatonta. Nipun (kaikki
arvostelupalveluun lähettämäni käsikirjoitukset) ongelmat ovat keskenään
samankaltaisia, eikä niissä ole suuria tasoeroja. Entä tarinoiden juoni, ehkä
se koukuttaisi? Juonikuvio on kliseinen. Ei sitten, eikä henkilöilläkään mene
yhtään paremmin: päällimmäisenä on henkilöiden mielenkuohujen ja tunnetilojen
jäljittäminen paisuttelevin ilmaisuin. Kai minulla nyt sentään jonkinlaisia
ansioita on kirjoittajana? Menet nyt sieltä missä aita on matalin, tyydyt
viihteellisiin, pinnallisiin henkilökuviin, latistat tarinat selittelyillä ja
jätät teemojen kehittelyn nupulleen. Auts, ei taida olla. Palautteenantaja
keksi myös syyn tekstien luokattomuudelle: Olet ehkä kirjoittanut nämä vasta
kertaalleen. En muuten ollut. Aivan huvikseniko olisin maksanut keskeneräisten
tekstien kommenteista? Miten sitten voisin kehittää tekstejäni? Lopeta
elämäntapajaarittelu! Käskystä. Lopuksi palautteenantaja vielä reflektoi
itseään. Lopulta lukija väkisinkin ärtyy kun kunnon pureskeltavaa ei löydy.
Voi anteeksi.
 |
| Kuva: M. Myllärniemi. |
Konstit on monet
On vaikea hahmottaa, millaiset intentiot näin toimivilla
kirjoittamisen ammattilaisilla on, tai mitkä vaikuttimet heitä ohjaavat.
Hirvisaari sai tuhopalautteensa vuonna 1953 ja minä vuonna 2009. Ei siis voida
sanoa, että ennen oli paremmin, tai että nykyään tällaista ei enää tapahdu.
Yritysmaailmassa näin käyttäytyviä henkilöitä kutsuttaisiin destruktiivisiksi
johtajiksi, tai henkilöiksi, joiden johtamistyyli on MBP (management by
perkele). Koulumaailmassa heitä nimitetään kiusaajiksi. Vaikka tapaukset olisivatkin
yksittäisiä, joku saa aina näpeilleen.
Koettelemuksiin vastataan eri tavoin. Hirvisaari jätti
kirjoittamisen pitkäksi toviksi, minä kirjoitin siitä gradun. Tosin tein sen
kuusi vuotta myöhemmin, jolloin vastaleivotun palautteen käryt oli jo tuuletettu,
ja raikas korvausilma kuiski korvissani.
Porkkanat loppuunmyyty!
Tutkin gradussani arvostelupalveluilta saamieni palautteiden
kielenkäyttöä. Tein neljä erilaista analyysia, jotka kaikki osoittivat, että
ensimmäisen palautteenantajan klangi poikkesi muista arvostelupalveluista.
Hänen puhetapansa oli vähättelevä ja kriittinen, ja tyylinsä autoritaarinen,
kun muiden palautteenantajien puhetapa oli kannustava ja kunnioittava, ja tyyli
vuorovaikutteinen. En tarkoita kyseisen palautteenantajan inkompetenssia
havaita tekstissä olevia puutteita, tai ettei teksteissäni olisi ollut
puutteita, tarkoitan hänen tapaansa muotoilla ja ilmaista palautteensa. Voiko
mikään käsikirjoitus olla niin ansioton, ettei siitä löydy yhden yhtä aihetta
kehuille? Kyllä, sekin tuli todennettua. Tappajapalaute ei kiitoksella elä.
Kiitokset
Aivan lopuksi haluan kiittää sinua, arvon Killeri
antamastasi kannustukset kaukaa kiertävästä, kielteisyyden tippukivistä ja
väheksyvien ilmauksien täyttämästä kahden ja puolen sivun mittaisesta
kannanotostasi. Ilman sinua minulla ei olisi tätä gradua. Sinä teit
analyyseistäni merkittäviä. Sinun avustuksellasi löysin nimet epämääräiselle
emootiolle.
Vaikka palaute oli tappavaa, se ei onnistunut tappamaan
innostustani, päinvastoin. Ehkä kuulemme tuonnempana lisää palautteen
patologiasta.
Ulla Peltonen
