Erään näytelmän synty

Siitä polkupyöräretkestä mieheni kanssa muistan kesäillan viileyden ja hiekanrapinan renkaiden alla, mutta myös idean syntymisen riemuisan hetken. Poljimme kyläteitä pitkin ja juttelimme niitä näitä, kunnes mieheni mainitsi, että eräs hänen tuttavansa on pumppuasemanhoitaja.

         – Minun seuraava näytelmä kertoo pumppuasemanhoitajasta, minä hihkaisin välittömästi.

         En ollut aktiivisesti miettinyt uuden näytelmän kirjoittamista, mutta jostain syystä tuo yksi sana inspiroi minua valtavasti. Mieheni polki edellä, ja minä huutelin hänen peräänsä, että näytelmäni pumppuasemanhoitajalla on varmasti tärkeä homma; hänen vastuullaan on koko kaupungin olemassaolo. Näin olin muutamassa minuutissa ilman sen kummempaa pohtimista hahmottanut uuden käsikirjoitukseni lähtöasetelman. Kuvat, ajatukset ja ideat sinkoilivat päässäni.

         Seuraavien viikkojen aikana keskityin puutarhatöihin, mutta pumppuasemanhoitaja oli jo tullut pysyvästi mukaani. Koska en halunnut kirjoittaa monologia, aloin kehitellä miehelle sosiaalista verkostoa. En pyöritellyt asioita enää vain päässäni, vaan istuin usein kynän ja paperin kanssa nuotion äärellä. Piirtelin kaavioita ja suhdeverkostoja, kirjoitin dialogeja, punoin juonta. Välillä viskasin arkin tulen saaliiksi ja aloitin puhtaalta paperilta.

         Näiden alkuvalmistelujen jälkeen aloitin varsinaisen kirjoittamisen, jonka aikana henkilöt tulivat eläviksi, alkoivat puhua, tuottivat tarinaa ja loivat juonta. Melko varhaisessa vaiheessa oivalsin näytelmän viimeisen repliikin. Se toi kirjoittamiseen varmuutta, sillä nyt minulla oli selkeä päämäärä, jota kohdin kuljin.

         Yhdeksän kuukautta polkupyöräretken jälkeen Pumppuaseman käsikirjoitus oli valmis. Noihin kuukausiin mahtui sekä intensiivistä kirjoittamista että tauoilta näyttäviä pitkiäkin jaksoja, jolloin prosessi jatkui alitajunnassani. Vastoin aiempia tapojani näytin jo keskeneräistä käsikirjoitusta muutamille läheisilleni ja kollegoilleni, joilta saatu palaute oli arvokasta tekstin viimeistelyssä.

         Sari Puttosen ohjaama Pumppuaseman kantaesitys oli viime helmikuussa Lievestuoreella, ja parhaillaan ohjaan itse sitä Teatteri Ilonassa Kangasniemellä. Olin aiemmin päättänyt jättää ohjaamiset ja keskittyä kirjoittamiseen, mutta Ilonan kutsua en voinut ohittaa, sillä on todella hienoa päästä loihtimaan pumppuasemanhoitaja ja muut henkilöt käsikirjoituksesta näyttämölle. Uskon myös, että ohjaamalla saatan yhden prosessin loppuun ja olen avoin seuraavalle idealle. 

Marita Kärkkäinen