Sivut

tiistai 22. maaliskuuta 2016

”Nippu” ja lupa tappaa

Sinusta ei tule koskaan kirjailijaa, sinun on edes turha haaveilla siitä. Olet valitettava keskinkertaisuus. Tällaista kritiikkiä Laila Hirvisaari sai eräältä Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelun naisihmiseltä nuorena kirjailijanalkuna (ks. lisää teoksesta Kirjailijan työmaat, 2007). Se osui ja upposi 15-vuotiaaseen, ja aiheutti lähes kahden vuosikymmenen tauon Hirvisaaren kirjoittamiseen.

Löysä, huolimaton ja kertakaikkisen kulunut

Mitä yhteistä Lailalla ja minulla on? Sitä en tiedä, mutta hänen kokemuksensa kosketti. Lähetin omat käsikirjoitukseni viidelle arvostelupalvelulle alkuvuodesta 2009. Ensimmäisenä takaisin saamani palaute kosketti myös. Palautteenantaja jakoi näkemyksiään lähettämästäni nipusta, jonka kerronta on löysää ja ilmaisu huolimatonta. Nipun (kaikki arvostelupalveluun lähettämäni käsikirjoitukset) ongelmat ovat keskenään samankaltaisia, eikä niissä ole suuria tasoeroja. Entä tarinoiden juoni, ehkä se koukuttaisi? Juonikuvio on kliseinen. Ei sitten, eikä henkilöilläkään mene yhtään paremmin: päällimmäisenä on henkilöiden mielenkuohujen ja tunnetilojen jäljittäminen paisuttelevin ilmaisuin. Kai minulla nyt sentään jonkinlaisia ansioita on kirjoittajana? Menet nyt sieltä missä aita on matalin, tyydyt viihteellisiin, pinnallisiin henkilökuviin, latistat tarinat selittelyillä ja jätät teemojen kehittelyn nupulleen. Auts, ei taida olla. Palautteenantaja keksi myös syyn tekstien luokattomuudelle: Olet ehkä kirjoittanut nämä vasta kertaalleen. En muuten ollut. Aivan huvikseniko olisin maksanut keskeneräisten tekstien kommenteista? Miten sitten voisin kehittää tekstejäni? Lopeta elämäntapajaarittelu! Käskystä. Lopuksi palautteenantaja vielä reflektoi itseään. Lopulta lukija väkisinkin ärtyy kun kunnon pureskeltavaa ei löydy.

Voi anteeksi.

Kuva: M. Myllärniemi.

Konstit on monet

On vaikea hahmottaa, millaiset intentiot näin toimivilla kirjoittamisen ammattilaisilla on, tai mitkä vaikuttimet heitä ohjaavat. Hirvisaari sai tuhopalautteensa vuonna 1953 ja minä vuonna 2009. Ei siis voida sanoa, että ennen oli paremmin, tai että nykyään tällaista ei enää tapahdu. Yritysmaailmassa näin käyttäytyviä henkilöitä kutsuttaisiin destruktiivisiksi johtajiksi, tai henkilöiksi, joiden johtamistyyli on MBP (management by perkele). Koulumaailmassa heitä nimitetään kiusaajiksi. Vaikka tapaukset olisivatkin yksittäisiä, joku saa aina näpeilleen.

Koettelemuksiin vastataan eri tavoin. Hirvisaari jätti kirjoittamisen pitkäksi toviksi, minä kirjoitin siitä gradun. Tosin tein sen kuusi vuotta myöhemmin, jolloin vastaleivotun palautteen käryt oli jo tuuletettu, ja raikas korvausilma kuiski korvissani.

Porkkanat loppuunmyyty!

Tutkin gradussani arvostelupalveluilta saamieni palautteiden kielenkäyttöä. Tein neljä erilaista analyysia, jotka kaikki osoittivat, että ensimmäisen palautteenantajan klangi poikkesi muista arvostelupalveluista. Hänen puhetapansa oli vähättelevä ja kriittinen, ja tyylinsä autoritaarinen, kun muiden palautteenantajien puhetapa oli kannustava ja kunnioittava, ja tyyli vuorovaikutteinen. En tarkoita kyseisen palautteenantajan inkompetenssia havaita tekstissä olevia puutteita, tai ettei teksteissäni olisi ollut puutteita, tarkoitan hänen tapaansa muotoilla ja ilmaista palautteensa. Voiko mikään käsikirjoitus olla niin ansioton, ettei siitä löydy yhden yhtä aihetta kehuille? Kyllä, sekin tuli todennettua. Tappajapalaute ei kiitoksella elä.

Kiitokset

Aivan lopuksi haluan kiittää sinua, arvon Killeri antamastasi kannustukset kaukaa kiertävästä, kielteisyyden tippukivistä ja väheksyvien ilmauksien täyttämästä kahden ja puolen sivun mittaisesta kannanotostasi. Ilman sinua minulla ei olisi tätä gradua. Sinä teit analyyseistäni merkittäviä. Sinun avustuksellasi löysin nimet epämääräiselle emootiolle.

Vaikka palaute oli tappavaa, se ei onnistunut tappamaan innostustani, päinvastoin. Ehkä kuulemme tuonnempana lisää palautteen patologiasta.

Ulla Peltonen

4 kommenttia:

  1. Itse tartuin aikoinaan 20v. aloittelevana kirjoittajana iloiten mahdollisuuteen saada ilmaista palautetta Espoon kirjailijoiden arvostelupalvelusta, kun oli sellainen tarjous. Lyhyesti sanottuna proosatekstini oli kuulemma täyttä roskaa ja runoni kliseisiä.

    Millään tavoin tuo palaute ei auttanut eteenpäin. Tai ehkä sitten kuitenkin: olin vuoden verran vihainen, mutta en lopettanut kirjoittamista.:) Sen sijaan sain erinomaisen esimerkin huonosta palautteesta käytettäväksi kaikilla kirjoituskursseilla, missä on palautteesta puhuttu. Ja sitä myötä olen itsekin ymmärtänyt paljon. Olen myös voinut nauraa myöhemmin saamalleni, vastaavasti huonolle palautteelle.

    VastaaPoista
  2. Olisikohan palautteen antaja saanut samaan aikaan omasta tekstistään epämiellyttävän palautteen ja päätti antaa vahingon kiertää...?

    VastaaPoista
  3. Itsellä on aloittelevana tutkijana pääasiassa hyvää kokemusta palautteesta silloinkin kun kässäri kokee hylkäyksen. Vaan onpa sekin tullut nähtyä että saman tiedejulkaisun kahdesta eri arvioijasta ensimmäinen on todella lukenut tekstin ja esittää sille kehittämisehdotuksia kun toinen taas on ehkä korkeintaan silmäillyt sen läpi ja haukkuu siltä pohjalta 95 % sisällöstä kelvottomaksi antamatta minkäänlaisia perusteluja. Nahkaansa joutuu tosiaan kovettamaan ja kovimman kirvelyn laannuttua puskemaan härkäpäisesti eteenpäin. Kuten Ebba ehdottikin, hiukan koston kierrätyksen makua tapauksessa on.

    VastaaPoista
  4. "Löysä" oli suosittu termi myös 80-alun arkkitehtiopiskelijoiden saamassa kritiikissä. Sillä seurauksella että hakeuduin myöhemmin seitsemäksi vuodeksi assistentiksi arkkitehtikouluun. Toivottavasti onnistuin paremmin, ainakin yritin nähdä kaikissa töissä hyvää ja pohtia yhdessä opiskelijan kanssa, miten työtä vielä voisi viedä eteenpäin.

    VastaaPoista