 |
| Katja Kontturi ja sajakuvan terapeuttisuus. |
Kirjoittamisentutkimuksen päivillä innostuin jälleen kerran siitä, miten moneen kirjoittaminen
taipuu. Poimin blogiimme omakohtaisen kattauksen:
Fanifiktio voi johdattaa
yllättäville poluille. Kirjoista tai elokuvista tutuille hahmoille rakennettu
tulevaisuus muovautui Sanna Lehtosen työstämänä
identiteetin työkaluksi. Spekulatiivisen
omaelämäkerrallisuuden avulla voi tarkastella vaihtoehtoisia
mahdollisuuksia tai mahdollisia minuuksia. Millaisia polkuja se avaakaan
vaikkapa itsereflektioon? Opettajana nappasin tämän ajatuksen kirjoittamisen
opintojen oppimispäiväkirjaan.
Itsensä kohtaamisesta oli
kyse myös Elisa Auvisen ja Katja Kontturin työpajassa, jossa
kokeiltiin sarjakuvan ja lähettämättömän
kirjeen terapeuttisia mahdollisuuksia. Teksti laajeni kuvan ja sanan
yhteistoiminnaksi. En ole koskaan mieltänyt piirtämistä mielekkääksi reflektion
välineeksi – se nyt ei vaan ole minun tapani ilmaista itseäni. Työpajassa
huomasin kuitenkin ilahtuvani piirtämisen avaamasta ymmärryksestä minätilan
muutokseen. Sen rinnalla prosessin vaihe, jossa kirjoitettiin postikortti
lapsuudesta nykyhetkeen, tuntuikin liian tutulta.
Piirtäminen oli
innostanut Emilia Karjulan
kirjoittamisen opiskelijoita taiteidenvälisessä työpajassa. Kliinisten seminaarihuoneiden
jälkeen Turun Taideakatemia tilana näytti rikastuttavan tekemistä. Ehkäpä
kehollisuuden ja tilan kokemukset konkretisoituvat
vahvemmin paikassa, jossa prosessi jää näkyviin. Mielen pohjalle jäi
kutkuttamaan, miten voisin siirtää tilan työstämisen oman kirjoittamisen opetukseni osaksi.
Anne Martinin tutkimuksessa innostuin erityisesti narratiivisen analyysin työkalusta. Kirjoittajaryhmänsä
tekstejä analysoidessaan Martin alkoi rakentaa eräänlaista tyyppitarinaa, etsiä
yhteisiä piirteitä ja yleistettäviä kohtia. Lopputuote on tekstikatkelmista
muotoutuva ’word image’ (Clandinin
2006), jossa tutkimushenkilöt pääsevät tekstiensä kautta ääneen, mutta
muodostavat yhden yhteisen jäljen – tässä tapauksessa runomaisen tekstiteoksen.
Lopputulos ja prosessi –
kirjoittaminen on molempia. Tutkimuspäivien arvokkain anti taisi olla muistutus
siitä, ettei kirjoittamisen merkitys rajoitu vain valmiin tekstin aikaansaamiseen. Kirjoittaminen voi olla myös työkalu, jonka avulla prosessi kasvaa kokijalleen
lopputulosta arvokkaammaksi.
Anne Mari Rautiainen
