Kirjoittamisen opintojen
25-vuotisjuhlasarja parhaista opeista jatkuu. Julkaistavat blogitekstit
koostuvat opiskelijoilta kerätyistä kokemuksista, kursivoidut katkelmat ovat
suoria lainauksia.
 |
| Reflection by Stan Shebs [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html), CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0), via Wikimedia Commons |
Tähän mennessä tässä sarjassa on käsitelty kirjoittajaksi kasvamista, palautteen merkitystä ja oman työkalupakin kokoamista. Kirjoittamisen opintojen parhain oppi taitaa kuitenkin olla omien tunteiden tunnistaminen, epävarmuuden sietäminen ja rohkeuden lisääntyminen:
rohkeus lähestyä sanoja mahdollisuutena tai paremmin sanoen mahdollisuuksina leikkiä sanoilla, irrotella merkityksillä ja sävyillä, kokeilla ja rikkoa rajoja.
Kirjoittamisen opinnot kannustavat omien rajojen testaamiseen, mikä näkyi myös vastauksissa. Tutuimman ja turvallisimman tekstilajin tai tyylin sijaan pääsee kokeilemaan monenlaista kirjoittamista. Mukavuusalueelta poistuminen kannattaa, uusilla aluevaltauksilla saattaa hämmästyttää itsensäkin:
Ehkä vielä joskus myöhemmin kirjoitan lisää draamatekstiä. Ajatella.
Arvokas kokemus on kertoa julkisesti, että opiskelee kirjoittamista. Itsevarmuuden
ja uskalluksen lisääntyminen voivat heijastua esimerkiksi työhön. Opeista
saattaa olla päivittäistä hyötyä viestintätilanteissa, tai opintojen kautta
avautuu sivutyö vaikkapa paikallislehdessä:
Opiskelu omaksi iloksi on laajentunut lukijoiden ja toimituksen antaman palautteen myötä isommaksi palloksi. Sivutyöstä saan hieman lisätuloja, mutta merkittävämpi muutos on ollut muulla kannustuksella.
Opinnoissa vahvistui uskallus osallistua kirjoituskilpailuun ja nousta porras kohti ammattilaisuutta:
opintojen voi katsoa myötävaikuttaneen siihen, että minusta tuli kirjailija.
Muutos voi liittyä identiteettityöhön, olla matka itseen ja itseksi:
Kirjoittaminen on minulle välttämätön peili. Se patistaa katsomaan varjojani ja hyväksymään epävarmuutta. Samasta peilistä saan myös onneksi ajoittain löytää iloa sanojen mahdollisuuksista.
[--] Opinnot ovat pikkuhiljaa auttaneet minua hyväksymään myös epävarmuuden osaksi luovaa energiaani. Ilman sekä opettajien että kanssakirjoittajien kannustusta se ei olisi mahdollista. Koen että kasvaakseni kirjoittajaksi tarvitsen tämän yhteisön. Myös se on peili.
Ilman epävarmuutta ei kasvaisi varmuutta. Opinnoista
mukaan jää rohkeus, uskallus kurkottaa mukavuusalueen reunan yli ja kasvaa
kohti omaa kirjoittajuutta.
Aiemmin julkaistut tekstit tässä sarjassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti