 |
| Kuva: Bruno Nascimento |
Kirjoittamisen perusopintojen hakutehtävien luku-urakka on tältä syksyltä ohi. Hakemuksissa toistui yksi universaalilta tuntuva hakijaprofiili: tarinoista ja kirjoittamisesta nauttineen lapsen muutos intohimonsa hukanneeksi aikuiseksi. Hakuteksteissä näkyi myös voimaantuminen. Moni oli havahtunut Anne Martinin blogitekstiä lukiessaan siihen, että halusi tehdä muutoksen, tuoda kirjoittamisen takaisin elämäänsä, ja sen aika oli nyt.
Olimme kollegani kanssa ilahtuneita siitä, miten vahvan,
positiivisen vaikutuksen Martinin teksti oli saanut aikaan. Jäin kuitenkin
pohtimaan hakemuksissa toistuvan havahtumisen ja kirjoittamiselle
omistautumisen pysyvyyttä. Kirjoittamisen perusopintoihin tuli jälleen paljon
hakemuksia, ja suuri osa hakijoista jäi opintojen ulkopuolelle. Miten käy, kun
pisteet eivät riitä opintopaikan saamiseen? Pitääkö päätös?
Olen huomannut, että suurella tunteella vannotut päätökset
harvemmin kestävät. Arki yksinkertaisesti nakertaa niiltä pohjan. Liekö syynä se,
että vahvan tunnelatauksen taustalla on usein vahva pelko. Pelko saa ensin
vannomaan ja myöhemmin luovuttamaan. Sen sijaan päätökset, jotka tehdään
tyynesti ja vakaasti, yleensä kestävät.
Kirjoittajaksi ryhtyminen voi olla yhden hetken suuri
päätös, mutta kirjoittamisen istuttaminen elämään on arkinen valinta, joka
tehdään päivittäin, myös sen suuren päätöksen jälkeen. Syy miksi Martinin
päätös kantoi, voi hyvin johtua seuraavasta: ”Varasin kalenterista aikaa
tekstien työstämiselle ja opinnoille.” Kirjoittamisen perusopinnot tukevat
hyvin pieniä arkisia tekoja, sillä opintojaksot tehtävineen laittavat hommiin.
Aikatauluttaminen on tärkeää, ja sitä kautta oppii myös jakamaan työskentelyä
pienempiin osiin, eli tuomaan kirjoittamista osaksi jokapäiväistä arkea.
Lisäksi kirjoittamiseen keskittyminen lisää kirjoittamisen paloa ja
tiedonjanoa.
Pienet teot ovat mainioita myös sen takia, että niillä saa
hämättyä kirjoittamista estävää pelkoa. Välttelemme helpommin sellaiseen asiaan
ryhtymistä, joka tuntuu emotionaalisesti tai työmäärällisesti suurelta. Pienin,
rauhallisin askelin pääsee pidemmälle, ja monesti myös nopeammin.
Mikäli et tämän syksyn haussa päässyt läpi, älä luovuta vaan
ala hiljalleen vahvistaa kirjoittamisen roolia elämässäsi pienin teoin.
Tunnusta jo olemassa oleva kirjoittaminen, ja pohdi sen lisäksi käytännön
tasolla, milloin ja kuinka paljon haluat antaa kirjoittamiselle aikaa ja missä
muodossa: haikupäiväkirjan, aamusivujen vai pienten päivittäisten harjoitusten
avulla? Vai haluatko istuttaa kirjoittamisen arkeesi jonkin suuremman projektin
kautta? Jos sinulla on idea laajemmasta tekstikokonaisuudesta, älä panttaa
ideaa vaan kirjoita kokonaisuus ulos, jotta seuraavatkin ideat pääsevät
syntymään teksteiksi. Luo pieniä tavoitteita: luku viikossa tai kaksikymmentä
minuuttia kirjoittamista viidesti viikossa.
Kannattaa myös lukea työntekoon kannustavia kirjoja:
esimerkiksi Elisabeth Gilbertin Big Magic on hauska, työn touhuun innostava
teos, ja Frank Martelan motivaatiota käsittelevä Valonöörit on hyvä teos
käytännönläheisempää ja tutkimustaustaista otetta kaipaavalle. Villinä korttina
mainittakoon Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, joka tökkää
egoa kylkeen: estääkö kirjoittamiseen ryhtymistä se, että omaa kirjoittamistaan
pitää niin erityisenä?
Haku kirjoittamisen perusopintoihin on jälleen ensi keväänä.
Mikäli haluat hankkia etulyöntiaseman, suosittelen kirjallisuuden perusopintojen suorittamista ennen seuraavaa hakukertaa. Niistä on hyötyä sekä
haussa että kirjoittamisen opiskelussa ylipäätään.
Antoisia, arkisia ja kauaskantoisia kirjoitushetkiä!
