Osallistuin tiistaina Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen järjestämään seminaariin Kirjoittamisen mahdollisuudet. Seminaarissa etsittiin luovia lähestymistapoja kieleen ja kirjoittamiseen. Runoilija ja sanataideohjaaja Vilja-Tuulia Huotarinen esitteli kuulijoille aukeaman muistikirjastaan, jonka alle- ja yliviivatut sanat havainnollistivat teoksen Valoa Valoa Valoa luonnosteluprosessia. Huotarinen oli luonnostellut käsin.
Myös kirjoittamisen graduvaiheen opiskelija Tiina
Ali-Sisto puhui käsin kirjoittamisen merkityksestä. Ali-Sisto korosti kynällä kirjoittamisen
terapeuttisuutta. Keskittymällä piirtämään sanat hitaasti, voi esimerkiksi
rauhoittaa itseään.
Ali-Siston puheenvuoro palautti mieleen tutkimukset,
jotka korostavat käsin kirjoittamisen ja (paremman) oppimisen yhteyttä.
Esimerkiksi Anne Mangen ja Jean-Luc Velay ovat eritelleet käsin kirjoittamisen ja näppäilemisen eroja. Ilmeinen ero työtapojen välillä on ainakin siinä, mihin
katse kohdistuu. Kynää käyttävän näkö- ja tuntoaistimukset ovat tiiviissä yhteydessä
toisiinsa.
Ali-Sisto laittoi meidät kirjoittamaan nimemme ilmaan
kuvitellen ensin, että teimme sen näppäimistöllä ja sitten käsin, sormemme
päällä. Kokemusero oli huikea.
Samassa seminaarissa pohdittiin toisaalta myös nuorten
viestinnän todellisuutta. Kielipedagogiikan professori Riikka Alanen puhui
monimuotoisista tekstitaidoista ja monimediaisesta pedagogiikasta. Mieleen
tulivat tabletti-tietokoneet, jollaisen olen itsellenikin viimein tilannut
läppärin rinnalle. Tabletillekin voi kirjoittaa käsin, sormenpäällä tai
"kynän" avulla. Otanko ominaisuuden jokapäiväiseen käyttööni? Mietin
myös, onko sormella kirjoittaminen vielä intensiivisempää kuin kynän
käyttäminen, näkö- ja tuntoaistimuksen lähentyessä entisestään toisiinsa?
Minä käytän älypuhelimeni swype-toimintoa. Sormeilua eli eräänlaista käsinkirjoittamista sekin :)
VastaaPoistaKirjoitan aika usein käsin kaikenlaisia asioita muistiin; listauksia, ajatuksia, lähdekirjallisuuden lukemisen aikana havaintoja jne. En yleensä katso, mitä kirjoitan eli oikea käsi tekee omiaan ja katse saattaa olla kirjassa tai muualla, mutta ei varsinaisesti käsin kirjoitetussa tekstin sisällössä tai muodossa.
VastaaPoistaNäppäimistöllä taas katse on koko ajan tekstissä, olen vähitellen oppinut kirjoittamaan ilman, että katson näppäimistöön.
Tiina,
opiskelija
Anne Mangen ja Jean-Luc Velay puhuvat lähinnä lasten kirjoittamisesta ja oppimisesta. Aikuisten kohdalla, taitojen kehittyessä, ilmiö muuttuu varmasti monisyisemmäksi.
VastaaPoistaUskon kuitenkin aiheesta nyt lueskeltuani, että esimerkiksi ideointi kannattaa tehdä käsin ja pitää katse keskittyneesti paperissa.
(Ks. myös: http://online.wsj.com/article/SB10001424052748704631504575531932754922518.html)
Vähän samansukuinen ilmiö kuvataiteen puolelta osui silmiini Suur-Jyväskylälehdestä (huhtikuun 17.). "Mikko Ijäs kertoo innostuneensa jokunen vuosi sitten uudelleen piirtämisestä ja puhelimella piirtäminen tuntui luontevimmalta ratkaisulta."
VastaaPoistaVielä lisää kokemuksia käsin kirjoittamisesta: http://antiaikalainen.blogspot.fi/2013/09/kirjailijan-paras-ystava.html
VastaaPoistaMikael Saarisen näkemys käsin kirjoittamisesta: http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/blogit/tiistaiterapiaa/kasin_kirjoittaminen_kannattaa
VastaaPoista