Mielen liikkeet kehon runoksi – kirjoituksen ja tanssin yhteyksiä tutkimassa

Sanoitamme ja tarinallistamme elämäämme, muistot ovat tarinaa itsestämme itsellemme ja toisillemme. Hallitsen sanoilla omaa kokemustani maailmasta, selitän ja selitän, koska haluan varmistaa, että toinen varmasti ymmärtää minut oikein. 

Tanssi on kehollisuuden taidetta. Tanssiessa ei puhe hallinnoi. Kehomme liike on itsemme ilmaus näkyvässä maailmassa.

Mielen ja ruumiin yhteys on kiinnostanut minua jo vuosia. Kaipasin tanssia elämääni ja halusin kokeilla kirjoittajana jotain uutta. Kirjoittamisen aineopintojen draamakurssi tuntui sopivalta yllykkeeltä omien mukavuusrajojen ylittämiseen. Miten käsikirjoittaa tanssiteosta? Ylipäänsä draama, esitettäväksi tarkoitettu teksti, on ollut itselleni se vierain kirjoittamisen laji.

Aloimme työryhmänä ensin jutella meitä kiinnostavista teemoista ja miettiä, kuinka niitä voisi liikkeellä tutkia. Esiin nousivat tunteet, pelot, ja ikuiset teemat, kuten elämä (voidaan ymmärtää läsnäolona) ja kuolema (voidaan ymmärtää poissaolona).

 

Sini Silveri, Minna Kemppainen, Henna Hanhineva ja Päivi Mettovaara
kulttuuritalo Valveen salissa.

Liikumme yhdessä ja kirjoitamme liikkeestä nousevia ajatuksia. Olemme esimerkiksi nauhoittaneet tapaamistemme alkukeskusteluja ja sitten liikkuneet nauhoitettuun puheeseen. Olemme myös kirjoittaneet omia kehonkuviamme, eli tuntemuksista ja olemisesta lähteviä tekstejä, ja sitten tanssineet toistemme kirjoituksia.

Tutkimuskysymyksiämme ovat esim. mitä ajatuksia liikkeestä nousee, missä kohtaa erilaiset asiat tuntuvat, ja millainen on kehojemme muisti?

Linda Hartelyn somaattista psykologiaa käsittelevät teokset (mm. Body, mind and meaning, Whurr Publishers 2004) ja Jonimatti Joutsijärven kehopoetiikkaa ja kirjoittamisen ruumiillisuutta pohtivat luvut Ei mikään itsessään -tekstikokoelmassa (Sanasato 2010) ovat toimineet innoituksen lähteinä omalle käsikirjoitustyölleni.

Jokaisen työryhmän jäsenen osuus todentuu tekstien kautta, mutta myös liikkeessä. Lopullisessa teoksessa on luovasta liikkeestä nousevaa tekstiä esitettynä, mutta myös tekstin, muistojen ja keskustelujen inspiroimaa koreografiaa. Jokaisen näkemyksellä on merkityksensä. Minä olen sanataiteilijana käsikirjoittamassa monologeja ja kohtauksia, mutta ohjaus on työryhmän.

Tanssi on kehon runoa. Runo on sanojen tanssia. Tajunnanvirta on virta mielestä, muistoista ja kehosta paperiin. Luova liike on kehon tajunnanvirtaa, pidäkkeetöntä. Sen katseleminen virittää kirjoittajankin tunnekehon, minulle tanssi on ollut aina voimakas kokemus niin katsojana kuin liikkujanakin. 

Tunteen herättää myös kirjoittamisen liike, joka on hengitys keuhkoista, käsistä, selästä, kirjoittamiseen osallistuvien lihasten liike. Tarvitaan ruumiinavaus ennen kirjoittamista – kävely, juoksu, jooga, arkiset askareet kuten kahvinkeitto tai siivoaminen.

Ajattelen luovan liikkeen virtaa, sanojen virtaa, tarinoiden fragmentaarisuutta. Ajattelen ihmisen ajatuksia saarekkeina, joihin liike ja kosketus voi kasvaa siltana. Työryhmämme harjoittelunimikin on Välittävä tekijä.

Näistä mietteistä lähdemme työstämään tanssia ja sanataidetta yhdistävää teosta.

Minna Kemppainen