Sivut

tiistai 26. toukokuuta 2015

Selkä seinää vasten




Viime viikon maanantaina,18.5, ohjasin neljästi tilaisuuden, jossa esittelin uutta kirjaani, Selkä seinää vasten – ajatuksia parisuhdeväkivallasta, installaation avulla. Kerroin kirjani synnystä, sen sisällöistä ja väkivaltatyöstä ylipäätään. Kuvasin omaa muuttumistani ja kasvanutta ymmärrystäni.

Iltamyöhällä istuin työhuoneeni edessä käytävällä tavoittaakseni kaiken päivän aikana tapahtuneen ja sisälläni liikkuvat ajatukset ja tuntemukset. Mieleeni nousi yhtäkkiä eräs fiktiivinen tarina, jonka kirjoitin kirjoittamisen perusopinnoissa. Olin kirjoittanut tästä kaikesta ennalta. Tarinassani väkivallattomuuden symboliksi rakentui puu, joka nyt on elänyt kirjani kuvituksessa synnyttäen äärettömän kauniin installaation kirjani julkaisutilaisuuteen. Puuinstallaation loi eräs asiakkaani. Hän halusi luoda kauneutta kannanottona lähisuhdeväkivaltaa vastaan ja ymmärryksen lisäämiseksi.

Syksyllä 2014 tietokirjoittamisen kurssilla oli yhtenä vaihtoehtona laatia suunnitelma tietokirjan kirjoittamiseksi, sisällysluettelo ja näyteteksti. Työhön ryhdyttyäni näytetekstin sijaan syntyi käsikirjoitus. Vihdoin nimittäin tiesin, mitä halusin kirjoittaa ja millä tavalla. Olin innoissani ja huomasin kirjoittamisen jälleen palvelevan itseäni. Kirjoittamalla aiheesta ajatukseni jäsentyivät. Keskustelin moninaisten ajatusteni kanssa koettaen kaataa uskomuksiani tai havaintojani löytääkseni ne, joihin nojata. Kirjoittamiseni innosti ihmisiä osallistumaan. Asiakkaani loivat kirjani kannet ja kuvituksen. Muutama heistä luki käsikirjoituksen ensimmäisen version kertoen siitä tunnelmiaan ja ajatuksiaan.

Kesästä 2014 asti lähisuhdeväkivallasta kertovan kirjan kirjoittaminen oli ollut mielessäni. Olin kirjoittanut muutamia sivuja heittäen ne roskakoriin. Pitkäaikaiselle kollegalleni kerroin elokuussa hautaavani kirjaidean, koska en löytänyt itselleni sopivaa tapaa kirjoittaa. Päätin siirtää orastavan idean hamaan tulevaisuuteen. Tulevaisuus koittikin melko pian, paljon nopeammin kuin osasin ajatellakaan. Tietokirjoittamisen kurssilla huomasin etsiväni tapaa kirjoittaa siten, että voisin asettua lähisuhdeväkivaltaa kohdanneen lähelle, niin lähelle kuin mahdollista, kuitenkin ammattilaisena pysyen ja ammattitaitoani hyödyntäen. Pohdin, voisiko tätä tapaa nähdä tietona, olisiko sillä arvoa lukijalle. Pohdin myös tavoittaisiko se toiveeni uuden oven avaamisesta väkivaltatyön paradigman tarkasteluun, kenties jopa muutokseen. Palaset loksahtivat kohdilleen, kun kirjoitin suunnitelmani kirjan kirjoittamisesta.

Kirjan kirjoittaminen on ollut matka, joka alkoi Etelä-Afrikassa Apartheid-museosta kesällä 2014. En vain silloin vielä tiennyt niin olevan. Jollain tapaa matkani päättyi lukiessani Kirsti Simonsuuren Pohjoisen yökirjan (2000, 910) alkupuhetta julkistamistilaisuuden iltana. Se puki sanoiksi etsintäni.  Matkalla näkee sellaista mitä ei tunne. Sen minkä tuntee, on ottanut osaksi itseään jo ennen matkaa: tavan katsoa maailmaa.

Selkä seinää vasten -kirjaa voi tilata: omatila@espoo.fi. Kirja on maksuton, postimaksut tilaaja maksaa itse.

Susanna Ruuhilahti

3 kommenttia:

  1. Missä opiskelit tietokirjoittamista?

    Kuvaus on rohkaiseva, sillä minunkin käsikirjoitukseni oli tulollaan mutta on päätynyt jumiin laatikon pohjalle. Saa nähdä, jääkö sinne.

    VastaaPoista
  2. Opiskelin Jyväskylän avoimessa yliopistossa tietokirjoittamisen kurssin osana kirjoittamisen perusopintojani . Aiemmin olen kirjoittanut työryhmässä tai työparin kanssa tietoteoksia, jotka ovat yhdistäneet käytäntöä ja teoriaa tutkimuksia ja muita kirjoittajia lainaten. Nyt kirjoitin ensimmäistä kertaa kirjan yksin ja irtaannuin itselle tutusta tavasta kirjoittaa. Minulle kokemus on ollut jännittävä ja opettavainen. Minua suunnitelman tekeminen auttoi. Se auttoi löytämään ratkaisun tapaan, jolla halusin kirjoittaa. Toivottavasti otat käsikirjoituksesi laatikon pohjalta ja jatkat sen työstämistä.Ehkä joku voisi lukea käsikirjoituksesi tai osan siitä palautetta antaen. Ainakin minua auttoi suunnitelman lisäksi opettajan antama palaute näytetekstistä. Sain pohtia hänen ajatuksiaan, kommenttejaan suhteessa kokonaisuuteen. Toivotan inspiraatiota sinulle katveita!

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Olen kyllä saanut käsikirjoituksesta muutaman palautteen, mutta ehkä se ratkaiseva oivallus puuttuu vielä. Ja se liittyy juuri kirjoittamisen tapaan, tämän tekstin kohdalla. Pitäisi löytää se, joka tässä toimii ja sitten luottaa siihen.

    VastaaPoista