- John
Cage
On helppoa löytää vikoja mistä tahansa, mutta yhtä helppoa on
löytää kauneutta. Uskon vakaasti tähän väitteeseen ja jos opiskelijalle jäisi
päähänsä ainoastaan yksi oppi Etelä-Pohjanmaan Opiston kirjoittamisen
opintolinjalta, toivoisin että se olisi tämä.
Syystä tai toisesta me ihmiset olemme taipuvaisia etsimään vikoja
asioista joita emme välittömästi ymmärrä. Tämä pätee muun muassa (ja kenties
eritoten) palautteen antamiseen ja runouden lukemiseen. Ellei runo avaudu
meille välittömästi, saatamme alkaa etsiä syitä runosta sen sijaan että
miettisimme miksi juuri me emme nyt ymmärrä. Palautetta antaessamme luemme
tekstejä, jotka ovat lähtökohtaisesti keskeneräisiä eli ne ovat vielä työn alla
ja niitä pyritään tekemään paremmiksi. Niinpä lukuapparaattimme alkaa etsiä
niistä automaattisesti vikaa. Jotakin joka pitäisi korjata. Haluamme antaa
rakentavaa kritiikkiä, eli etsiä tekstistä heikkoja kohtia, joiden korjaaminen
tekisi siitä paremman.
Mitä pidempään olen opettanut, sitä vähemmän olen alkanut
uskoa niin sanotun rakentavan kritiikin tarpeellisuuteen. Kun luen mestariteoksia,
en ihaile niissä sitä, miten vähän niissä on asioita joita voisi viilata
paremmaksi. Kun luen mestariteoksia, ihailen niissä sitä, mikä niissä on
mestarillista. Millaista kielen taituruutta teos on, millaisia kysymyksiä se
saa minut lukijana miettimään, miten syvän humaania ymmärrystä se osoittaa,
mikä siinä on kaunista. Korjailtavaa ja paranneltavaahan hienoimmistakin
teoksista kyllä löytyy, jos haluaa löytää.
Sanotaan, että tullakseen jonkin alan huipuksi on
harjoiteltava kymmenentuhatta tuntia. Ehkä se johtuu luontaisesta
itsekriittisyydestämme tai täydellisyyden tavoittelusta, ehkä peruskoulu on
saanut meidät ajattelemaan, että kaikkien olisi hyvä olla kaikessa ihan hyviä,
mutta mielestäni käytämme kohtuuttomasti energiaa asioihin joissa emme ole
hyviä. Voisimme yhtä hyvin keskittää suurimman osan voimavaroistamme siihen,
missä olemme hyviä ja missä haluamme kehittyä loistaviksi.
Kenties voisimme hyväksyä, että ihan jokaista rönsyä ei
tarvitse karsia, vaan keskeneräisyydessä on yhtä helppoa nähdä kauneutta kuin
rumuutta. Ehkäpä se vapauttaisi meidät harjaannuttamaan itseämme niissä
asioissa, joissa haluamme menestyä ja joita kohtaan tunnemme intohimoa.
Kaunokirjallisuuden kirjoittaminen on kauneuden tavoittelua.
Mikä sen kauniimpaa kuin olla mestarillinen ja ylpeästi keskeneräinen yhtä
aikaa.
Tero Hannula
Tero Hannula on kirjoittamisen opettaja ja kirjailija. Hän pyysi tämän tekstin ensimmäisestä versiosta palautetta opiskelijoiltaan. Kun opiskelijat kiinnittivät huomiota siihen, mikä tekstissä oli sellaista hyvää, jota tuli täsmentää ja kirkastaa, karsiutui siitä samalla pois sellainen, joka oli epäolennaista ja huonoa ilman että epäolennaisuuksia tarvitsi erikseen osoittaa.
