Haku voi nyhtäistä kirjoittamaan

Kuva: CC Jordan Nielsen (Flickr)

Kirjoittamisen perusopintojen suosio Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa jatkuu, hakijoita tänä keväänä oli jälleen lähes sata.

Kymmeniin hakemuksiin mahtuu monenlaisia tarinoita. Moni kuvasi, kuinka kirjoittamisen ilo alkoi jo alakoulussa: mielikuvitus lensi, vihkot loppuivat kesken ja opettajat kannustivat. Hyviä kokemuksia syntyi vielä lukiossakin. 

Sen jälkeen tarinat jakautuvat. On niitä, joilla kirjoittaminen on säilyttänyt merkityksellisen paikkansa elämässä. He ovat kirjoittaneet paljon ja kaikenlaista.

Mutta sitten on niitä, joille koulun päättyminen merkitsi kirjoittamisen loppumista. Siirtyminen opiskeluun ja työelämään katkaisi intohimoisenkin suhteen. Viimeistään työn ja perheen aikataulujen yhteensovittamisessa kirjoittaminen kapeni kalenterimerkinnöiksi ja kauppalistoiksi.

Hakutehtävissä moni ihmettelikin, miksi näin kävi: mikä sammutti luovuuden? Vähän surullisena luin, miten tehtävälistat muodostuivat niin pitkiksi, ettei kirjoittaminen mahtunut enää edes ajatuksiin. Miten kirjoittaminen alkoi tuntua ei-minkään tekemiseltä.

Onneksi elämä ei ole pelkkiä ruuhkavuosia. Monet kirjoittamisensa kadottaneetkin ovat etsineet uutta suuntaa, sopivaa nyhtäisyä takaisin kirjoittamiseen. Olemme iloisia, että tuota suuntaa on haettu nimenomaan Jyväskylästä!

Henkilökohtainen palaute on yksi iso asia, jota opinnoiltamme odotetaan. Äidinkielen opettajien jälkeen saatamme olla ensimmäisiä, jotka sitä kirjoittamisesta antavat. Opettajilla näyttääkin olevan huomattavan iso merkitys kirjoittamisen kannustajina. Millaisia muistoja sinulla on omasta äidinkielen opettajastasi?