Työlomaa omasta elämästä

Piirros: Panu Hämeenaho

Kun kirjoittamisen opintojen alussa pohditaan sitä, mikä vaikeuttaa kirjoittamista tai estää sen, aika suureksi syyksi voidaan nimetä ”elämä yleensä”. Se sisältää kaiken, mikä vie aikaamme: työt, perhe, ruuanlaitto, merkkipäivät, lomakkeiden täyttäminen, sähköpostit. Kaikki tällainen vie paitsi aikaa, täyttää myös ne tilat, joissa päivämme vietämme. Oman ajan lisäksi oman tilan merkitys on useimmille kirjoittajille suuri, harva voi kirjoittaa linja-autoasemalla kuten Donna Tartt, tai olohuoneessa perheenjäsenten rampatessa ja huutaessa ympärillä, kuten Kafka (joka hänkin joutui tekemään itselleen ”sisäisen työhuoneen” eräänlaisen itsesuggestion avulla). Yleensä oma aika ja tila etsitään kotoa, muiden nukkuessa tai ollessa poissa, mutta tilaa voi hakea kauempaakin. 

Kirjoittamisresidenssi tarkoittaa paikkaa, johon mennään vain kirjoittamaan. Kyse on tilasta, jossa nukutaan ja työskennellään jokin ennalta määritelty aika, yleensä jossain kaukana kotoa. Residenssi on lomaa omasta elämästä, mutta työn takia, kirjoittamistyön. Tämä tila ei tarkoita vain fyysistä paikkaa tai sitä tilaa, joka on kaikenlaisilla järjestelyillä ja mahdollisesti uhrauksillakin raivattu ”normaaliarjesta”, vaan myös luovaa tilaa. Kun itse astuin Berliinin Weddingissä olevaan residenssiasuntoon viime vuoden lokakuussa, tunsin valehtelematta heti hyvin voimakkaan muutoksen johonkin, mitä voin nimittää vain luovaksi tilaksi. Mieleni tyhjeni suurimmasta osasta niitä asioita, joita muuten kaikki päivät ajattelen, ja samalla monet pitkään uinuneet ideat ja suunnitelmat alkoivat sekä tuntua toteuttamiskelpoisilta että liki saman tien syntyä paperille. Kyse oli vain viikon pituisesta ajasta, mutta päivät ovat yllättävän pitkiä tässä tilassa, tällaisessa huoneessa, ja sain aikaan todella paljon.

Karkeasti ottaen residenssejä on kahdenlaisia: on yksittäisiä huoneita tai asuntoja, jonne mennään nimenomaan yksinäisyyteen, tai useamman hengen kirjoittamisprojektin tapauksessa olemaan yhdessä käsillä olevan projektin työstämisen merkeissä. Toisaalta on kirjailijatalo-tyyppisiä ratkaisuja, joissa on useita eri residenssihuoneita. Niissä työskentelevät kirjoittajat myös kohtaavat toisiaan, etupäässä paikan keittiössä. Joitakin vuosia sitten kävin vierailemassa Latvian Ventspilsissä (kolmen tunnin bussimatka Riikasta, typötyhjältä näyttävän maaseudun läpi) 1800-luvulla rakennettuun kaupungintaloon remontoidussa upeassa kirjailijatalossa, jossa huoneita oli muistaakseni jopa kahdeksan ja jossa ilmeisesti kirjoitettiin aika huomattava määrä Latvian uudesta kaunokirjallisuudesta. 

Kaikki puursivat omassa, luostarimaisessa hiljaisuudessaan, mutta illallista laitettiin ja syötiin yhdessä, ja monille tämä yhteinen aika tuntui olevan liki yhtä tärkeää sekä sosiaalisesti että kirjoittamisen edistymisen kannalta kuin varsinainen työkin. Kyse on mökkihöperyyden välttämisestä, mutta myös siitä, että keskustelussa ideat etenevät, ja tietysti kohtaamiset tuottavat myös uusia projekteja. Samanlaista ilmiötä näin tämän vuosikymmenen alkuvuosina Jyväskylässä, Keski-Suomen Kirjailijatalossa, joka oli muutaman upean vuoden varsinainen ideahautomo, vaikka residenssihuoneita on vain kolme. Kohtaamisten kautta residenssireissun tuliaisina voi olla paljon muutakin kuin omaan, alkuperäiseen projektiin liittyvää tavaraa. Itse olin Weddingissä nimenomaan yhteistyöprojektin takia, mutta tein omiakin juttuja, koska aikaa tosiaan tuntui olevan ruhtinaallisesti.

    

Pitääkö residensseihin hakemiseen sitten olla julkaissut kirjailija? Se on tietenkin lähtökohta, mutta jos on hyvä suunnitelma ja projekti, residenssiviikon tai parin hakemuksia voi kyllä tehdä, paikkoja on paljon ympäri Eurooppaa. Jotkut paikat ja vuodenajat ovat tietysti suositumpia kuin toiset, mutta juuri siksi residensseillä voi toisinaan olla jopa vaikeuksia saada käyttäjiä vähemmän suosittuina aikoina. Sadan prosentin käyttöaste on jo rahoituksen vuoksi tavoitteena varmasti useimmissa paikoissa. Eikä kukaan tietenkään odota, että kirjan saa valmiiksi viikossa. Residenssiaika kannattaa sijoittaa oman prosessin kannalta parhaaseen hetkeen.    

Panu Hämeenaho