Mikä naurattaa?

Tänä syksynä JYAY:n kirjoittamisen ja draamakasvatuksen opiskelijoilla on mainio mahdollisuus saada sketsinsä ammattiteatterin lavalle. Teatteri Eurooppa Neljä hakee sekä sketsejä että sketsi-ideoita kevään show'hun, ja haku on auki syyskuun ajan.

Millaisia sketsejä toivotte, tuottaja Kimmo Suortamo?

”Sketsihän on ihan oma taiteenlajinsa: pidempi kuin vitsi mutta lyhyempi kuin novelli tai näytelmä. Wikipedian määritelmän mukaan sketsi on 'tilannekomiikan varaan rakentuva yleensä kestoltaan lyhyt komediallinen esitys' eli toivomme juurikin napakoita ja hauskoja ideoita, jotka voidaan esittää näyttämöllä. Aihepiiriltään toivomme juhliin tai yleensä elämän kohokohtiin liittyviä tekstejä, mutta toki luemme mielellään myös sketsejä mistä aiheista vaan maan ja taivaan väliltä. Sketsin ei tarvitse välttämättä olla edes kokonaan valmiiksi kirjoitettu, ideakin riittää.”

Mitkä ovat hyvän sketsin elementit?

”Juuri edesmennyt sketsiviihteen mestari Jukka Virtanen on todennut, että 'tekstin ei aina tarvitse olla niin viimeisen päälle viisas, yksinkertainenkin teksti voi toimia muun kokonaisuuden yhteydessä'. Itse lisäisin vielä, että yksinkertaisuus on usein jopa valttia; liian monimutkainen kuvio voi estää jutun aukeamista. Toki joku pointti pitää olla jokaisella sketsillä. Hyvä sketsi aukeaa kerralla, naurattaa oivalluksellaan ja kasvaa loppua kohti. Lisäksi se päättyy riittävän nopeasti eikä jää toistamaan itseään. Parhaimmillaan sketsi myös yllättää eli kääntää tilanteet tavalla, jota katsoja ei osannut odottaa.”

Mikä on hauskaa?

”Se on hyvin persoonakohtainen kysymys eikä varmaankaan yhtä vastausta ole. Yleisellä tasolla kaikkien mielestä hauskaa huumoria voi löytyä esimerkiksi piintyneistä käsityksistä, stereotypioista, sukupolvien kohtaamisista tai vaikkapa mieltymyksistä. Myös sukupuolierot ja ihmissuhdekiemurat yleisellä tasolla ovat yleensä asioita, joista löytyy samaistumispintaa useimmille. Ja lähes kaikista elämän osa-alueistahan löytyy hauskuutta, kun katsoo vähän eri näkökulmasta ja uudesta vinkkelistä!”

Missä menee hyvän maun raja? Mille voi nauraa?

”Ammattikoomikoiden mukaan mille vain voi nauraa, mutta se vaatii kyllä jo sitten taitoa, pelisilmää ja rohkeuttakin. Huumori ei saa kuitenkaan mennä ilkeyden puolelle tai kohdistua puolustuskyvyttömään. Esimerkiksi satiiri kohdistuu määritelmänsä mukaan aina ylempään tahoon, eli valtaapitäviä voi mollata rajustikin, mutta yhteiskunnan heikompia ei. Omasta mielestäni hyvän maun raja menee juurikin siinä, että ei pilkata tai loukata ketään, vaikka tälle hyväntahtoisesti nauretaankin.”

Karmein sketsikokemuksesi?

”Pahimpia ovat sellaiset sketsit, jotka eivät oikein tunnu etenevän mihinkään ja kestävät tuhottoman pitkään: samaa asiaa jauhetaan ees ja taas eikä tajuta lopettaa, vaikka vitsi tuli jo kerrottua useampaankin kertaan. Vielä pahempaa on, jos sketsin idea ei aukea katsojalle ollenkaan tai mennään mauttomuuden puolelle. Kaiken kaikkiaan tylsät, tyylittömät ja myötähäpeää aiheuttavat sketsit ovat sellaisia, joista on jäänyt epämukava olo ja ne on halunnutkin unohtaa pian.”

Miten löytää sketsi-ideoita?

”Sketsi-ideoitahan on maailma pullollaan, kun vain osaa katsoa ja nähdä asioita vähän eri kulmista! Sketsin kirjoittaminen ei ehkä olekaan niin paljon jonkin uuden asian kuin uuden näkökulman keksimistä. Kannattaa siis kulkea avoimin mielin ja silmin ja pohtia ihmisten tekoja, niiden taustoja ja vaihtoehtoisia toimintamalleja: entäs jos tuo tekisikin noin tai näin, jos tämä tilanne tapahtuisikin tuolla tai siellä...? Tilannekomiikkaa tapahtuu meille kaikille varmaan päivittäin, kunhan sen vain näkee sellaisena!”

Minkä neuvon annat kirjoittajille?

”Jos jokin tilanne tai asia tuntuu itsestä hauskalta, se on sitä todennäköisesti myös jonkun muun mielestä. Ainoa selkeä kriteeri on, että liian sisäpiirijuttuja ei kannata kirjoittaa laajalle yleisölle; aina pitää olla sen verran kosketuspintaa, että satunnainen katsojakin ymmärtää mistä on kysymys. Teatterille kirjoittamisessa on lisäksi vielä se ero, että näyttämöllä tulkinta saa useita lisätasoja: puvut, äänet, näyttelijöiden karakterisointi ym. Näin ollen paperilla ihan suht ok, ei niin haha-hauska teksti saattaa lavalla herätä aivan uudella tavalla henkiin ja olla hulvaton naurupommi näyttelijöiden esittämänä.”

Yönäytös © Jiri Halttunen

Lisätietoa sketsihausta, palkkioista ja JYAY:n opiskelijoille luodusta sketsikirjoittamisen tukipaketista löytyy Facebookista Kirjoittajan matkassa -sivulta.

Kirjoittajuuden lautasmalli, annoskoko ja ruokarytmi

Pyysimme syksyllä 2018 aloittaneita kirjoittamisen opiskelijoita kertomaan ensimmäisen lukukauden kokemuksistaan ja tunnelmistaan. Iloksemme aihe innosti monenlaisiin näkökulmiin. Julkaisemme opintojen alkuvaiheen kokemuksista neljän tekstin sarjan, tämä on niistä viimeisin.

_____________________________________ 

Kun haluaa oppia ilmaisemaan itseään kirjoittamalla, pitää kokeilla erilaisia tyylilajeja. Vain siten kykenee parhaalla mahdollisella tavalla ruokkimaan ja ravitsemaan sekä lukijaa että itseään kirjoittajana. On löydettävä oikea annoskoko ja ruokarytmi. Ahmia ei saa. On tultava riittävän kylläiseksi ja osattava jättää sopivasti tilaa. Ravinnon pitää myös ehtiä imeytyä.

Kirjoittamisen opinnot työntävät epämukavuusalueelle, kokeilemaan ennestään tuntematonta. Ilman ulkoisia vaatimuksia vitkastelu olisi liian helppoa.

Kohtaaminen draaman kanssa kasvokkain jo heti ensimmäisellä opintojaksolla säikäytti, mutta verkkokurssin armoton aikataulu ei antanut tilaa venkoilla. Pakon edessä syntyi elämäni paras draamapätkä – ainoa, mitä tähän mennessä olen kirjoittanut. Selviämisen kokemus jätti halun nauttia toistekin tätä lajia.

Omaelämäkerrallisen kirjoittamisen tehtävät johdattelivat lempeästi liikkumaan todellisuuden rajan yli. Se hälvensi epävarmuutta, mistä löytää tarinoita kerrottavaksi. Fiktiota sai maistaa turvallisin mielin. Maku ei ollutkaan karvas, jota on syytä vältellä, vaan sen voi antaa vietellä ja viedä kielen mukanaan.

Nälkä kasvoi syödessä. Mitä enemmän tekstiä tuotti, mitä enemmän tarinoita loi, sitä sulavampaa ja helpompaa kirjoittamisesta tuli.

Ylensyönti uhkasi jo kirjoittajaa, kun kurssitehtävien pituus on rajattu eikä oikein osannut valita, mitä kaikkea tarjottimeltaan jättäisi pois. Silloin runous yllätti ja riensi apuun. Runon maailma sallii liikahtelun soljuvasti ilman ajan ja tilan rajoitteita. Runoon sanottava tiivistyy helposti.

Väliin on mahtunut niitäkin hetkiä, jolloin kirjoittamisesta on ollut sulavuus kaukana. Tekstien työstäminen on ollut tahmeaa ja ideat ovat loppuneet. Sanat ovat närästäneet kurkussa.

Kiireessä stressaantuneen pään on täyttänyt kohina, joka on nielaissut alleen kaiken muun, eikä tarinoille ole jäänyt tilaa.

Kun kaipasin kipeimmin ravintoa luovuudelleni, menin ulos. Hengitin. Annoin ähkyn hellittää ja sulattelin opittua kaikessa rauhassa. Luonnon keskellä löytyi tuoreita ideoita kirjoituksiin ja tekstin jumittaneet kohdat alkoivat aueta. Luovuus sai taas ilmaa siipiensä alle. Sanat muuttuivat helpommin pureskeltaviksi.

Kun matkaan kirjoittamisessa kohti uusia haasteita, jatkan hyväksi havaitulla tiellä ja pidän kiinni rauhallisista kävelyistä. Kiireenkin keskellä otan aikaa ja tilaa sulattelulle. Unohdan hetkeksi to do -listat ja tekemättömät työt, sivuutan pyykkikasat ja pölyt sängyn alla.

Päästän ilman virtaamaan. Sanat sulamaan nielusta.

Maria Jussila ja Mari Kuusisto

Maria ja Mari ovat kirjoittajia, jotka etsivät parhaillaan itselleen sopivaa annoskokoa, lautasmallia ja rytmitystä.

Aiemmat tekstit tässä sarjassa:

Sanna Loukkola ja Teemu Korpijärvi: Aikaa! Tilaa!
Soile Näppi ja Noora Oluikpe: Kirjoittajan kotiinpaluu
Anneli Pirttilä: Hyvä seura tekee kaltaisekseen